Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Äiti andaa nisä lapselle, vaan ei mieldä päähän.
Äiti heitti, isä heitti, heitti minun heimolainen ; vaan ei heitä herra Jeesus, hylkää hyvä Jumala.
Älkös pyhänä naiko, juhlan aikana ajelko ; silloin pää on palmikoissa niin häijyn kuin hyvängin naisen.
Älyä ämmätkin tarvitsevat, jos ei muutoin niin leipoessa.
Älä ennen hyppää kuin oja tulee.
Älä ennen karsinaa tee kuins vasikan saat.
Älä ennen löydä kuin katoo.
Älä ennen nuole kuin tipahtaa.
Älä ennen vanhaa moita, kuins uuden tavat tunnet.
Älä hulluun mieldäs vaiheta.
Älä hyvästä hyvästy, älkä pahasta pahastu ensimmäisellä erällä.
Älä itse ilman syytä, älä vaivata valita.
Älä juokse juhlan alla naiman teillä naapurissa ; silloin on siveä kukin, puhdas piika ruokotongin.
Älä kaikkia korvenna kuin karvainen on.
Älä kerjäläisen povesta leipää etsi.
Älä lyö löydyn mieldä, särje suruisen sydändä.
Älä mene syhymätä saunaan, asiata ansaan.
Älä nosta kiveä kuorman päälle.
Älä vähääkän ylen katso.
Älä vanhaa koiraa kauvan pilkkaa ; se puree luuhun saakka.
Ämmät ähkyen elävät, kuuset paukkuen palavat.
Äree ämmä leipoessa, kiukkuinen kirnutessa, oltta pannessa äkäinen.
Äyri äyristä tarttuu, jyvä jyvästä kasvaa.
Jälki-puhe
Suuri kokous Sanan Laskuja on tässä unhotuksen pimeyteen vaipumasta pelastettuna, ja Suomalaisille hyvitukseksi ja hyödytykseksi nyt valkeuteen edes tuotuna. Näiden seassa löytyy monda hyvää varoitusta, monda hyvin perustettua vertausta, ja muita ihanaisia viisauden neuvoja, lyhykäisesti suloilla sanoilla suljettuina, niin että ne julkisesti todistavat sekä Suomalaisten valppaasta järjen voimasta, että Suomen kielen merkillisestä taipuvaisuudesta, muutamilla sanoilla paljo käsittämään. Palavalla rakkaudella Isän maata kohtaan, joka on minun vaivani huvitukseksi muuttanut, olen minä nämät Sanan Laskut ahkeruudella kokoillut, valinnut ja järjestykseen ajatellut. Kuitengin taitaa vielä monda löytyä, jotka ei ole minun tietooni tulleet, taikka ovat toisilla sanoilla, kungin maan paikan puheen parren jälkeen, tavalliset. Muutamia paino-virheitä on niiden sekaan myös sekä sanoissa että järjestyksessä epä-huomiossa joutunut, ehkä ne ovat pienet, eikä saata lukiaa erhetykseen. Sen tähden, jos Seura-Kundain Opettajat ja muut viisaat miehet maakunnassa, jotka Isän maata rakastavat ja SUomen kielen ymmärtävät, tahtoisivat toiste minulle suosionsa osottaa, ja ei ainoastansa ilmoittaa kaikki ne virheet ja puutokset, kuin he tässä taitavat havaita, vaan myös lähettää minulle kaikki ne Sanan Laskut, kuin he tundevat, ja tietävät tästä vielä puuttuvan, mutta joissa joku merkillinen ajatus, neuvo ja viisaus säilytettynä löytyy ; niin tahdon minä ne kiitollisuudella vastaan ottaa, endisten kanssa järjestykseen sovitella, ja tämän kokouksen Kirja-painosta joskus toistain ulos andaa, että kaikki hyvä, mitä Suomelle kunniaksi luetaan, ilmi tulisi, ja hedelmän kandaisi. Ainoastansa tällä tavalla, monen miehen toimen, avun ja ahkeruuden kautta, on vasta täydellisyys tässäkin asiassa mahdollinen, niin kuin muissakin yhteisissä menoissa, joissa yhden voima on useasti paljoa puuttuvainen, eikä hänen paraskan työnsä taida kaikille yhtäläisesti kelvata, ja jokaiselle otollinen olla; sillä asian haarat, koettelemukset, tottumiset ja ihmisten luonnot ovat aina enemmin ja vähemmin erinäiset, niin kuin kaikki kappaleetkin maan päällä.
Viipurissa 10 päivä kesä-kuuta, vuonna 1818.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja sanoja, sanontoja ja mietelmiä. Elämänviisautta ja ajattomia mietelmiä. Kannattaa lukea sitaatteja, mieleen painuneet sitaatit antavat hyviä ajatuksia. / Winston Churchill
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakko Juteini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakko Juteini. Näytä kaikki tekstit
Valittuja suomalaisia sananlaskuja Y
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Yhdet kaikki yhdeksässä, vaan yksi mieli miehen päässä tarvitaan.
Yhteen päin sudetkin ulvovat.
Yhtä paljon mieldä on kiiskillä, kuin valaskalallakin.
Yhtä pitkät yhden jäljet, yhdet tavat tyttärillä.
Yhtä sutten silmäin väli, yhtä varasten ajatus.
Yksi hullu taitaa enemmän kysyä, kuin yhdeksän viisasta vastata.
Yksi lammas vettä määkii, koko karsina janoopi.
Yksi mieli ystävillä, ehkä päät erinäiset.
Yksin päivin ikäkin kuluu.
Yksin ylkä paras on, kaksin molemmat katoovat.
Yksi pahan tekee, kymmenen se koskee.
Yksi porsaistakin pahin on.
Yksi sanoo ystävällensä, ystävä koko kylälle.
Yksi suu, kaksi korvaa ; sentähden pitää enemmän kuuleman kuin puhuman.
Yksi syndi varkaalla, yhdeksän luulialla.
Yksi talon työ, joko syö taikka makaa.
Yksi tie, kaksi asiaa.
Yksi tie tuonelahan, yksi iäiseen ilohon.
Yksittäin pijat naidaan, yksittäin lambaatkin luetaan.
Yksi valhettelia saa yhdeksän matkaan.
Ylen-katse lapsen itkettää, ei osan vähyys.
Ylen köyhä katsotaan, portahalle astutaan.
Ylpeys langeamaan saataa.
Yöllä yököt lendelevät, hämärällä häijyt linnut, pahat naiset pimeällä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Yhdet kaikki yhdeksässä, vaan yksi mieli miehen päässä tarvitaan.
Yhteen päin sudetkin ulvovat.
Yhtä paljon mieldä on kiiskillä, kuin valaskalallakin.
Yhtä pitkät yhden jäljet, yhdet tavat tyttärillä.
Yhtä sutten silmäin väli, yhtä varasten ajatus.
Yksi hullu taitaa enemmän kysyä, kuin yhdeksän viisasta vastata.
Yksi lammas vettä määkii, koko karsina janoopi.
Yksi mieli ystävillä, ehkä päät erinäiset.
Yksin päivin ikäkin kuluu.
Yksin ylkä paras on, kaksin molemmat katoovat.
Yksi pahan tekee, kymmenen se koskee.
Yksi porsaistakin pahin on.
Yksi sanoo ystävällensä, ystävä koko kylälle.
Yksi suu, kaksi korvaa ; sentähden pitää enemmän kuuleman kuin puhuman.
Yksi syndi varkaalla, yhdeksän luulialla.
Yksi talon työ, joko syö taikka makaa.
Yksi tie, kaksi asiaa.
Yksi tie tuonelahan, yksi iäiseen ilohon.
Yksittäin pijat naidaan, yksittäin lambaatkin luetaan.
Yksi valhettelia saa yhdeksän matkaan.
Ylen-katse lapsen itkettää, ei osan vähyys.
Ylen köyhä katsotaan, portahalle astutaan.
Ylpeys langeamaan saataa.
Yöllä yököt lendelevät, hämärällä häijyt linnut, pahat naiset pimeällä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja U-V
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Unda täynä makaavan vatsa, viljaa vireän vatsa.
Uni-silmä sippurassa, viina-silmä killin kallin.
Unhotettu vanha velka.
Useambi päivä kuin makkara.
Usein köyhä tarvitsee.
Uudella sika lihoo, vaimo laiska taikinalla.
Uusi luuta uunin puhdistaa.
Uusi velka vanhanakin.
V.
Vahingosta viisaaksi tullaan, ehk' ei rikkaaksi.
Vaivainen lindu, jok' ei höyheniänsä kandaa jaksa.
Vaivainen vaivaisen naipi ; siitä saadaan pussi-seljät, siitä vaivaiset venyvät.
Vaivaisella vaimo kaunis, hullulla hyvä hevoinen, herras-miehen naapurina.
Vaivaiselle armon tullen, rikkaalle rahan edestä.
Vaivaisen kala toisen miehen kassissa on.
Vaivaisen onni edellä käypi.
Vaiva suuri vanhettaissa, vaiva vanhana eläissä.
Vakka kandensa, mies virkansa valitsee.
Vala varkaan miekka.
Valheella ovat lyhyet jäljet.
Valkeus nauraa pimeyden töitä.
Vamba varpaassa, kipu keskellä sydändä.
Vanha määrä Pappilassa, kuus' sikaa, seitsemän liikkiöä.
Vanhuus on sairaus.
Varain myllyyn, myöhä kyytiin.
Varas luulee kaikki veljiksensä, huora kaikki sisariksensa.
Varas vei varkaalda, sai ilman-saaneelda.
Varas vireätä kiittää, huora laiskaa laittaa.
Varis huutaa illalla hyvää ilmaa huomeneksi ; varis huutaa aamulla pahaa säätä päiväksi.
Vaski kulda köyhän miehen, tina vaivaisen hopia.
Vasta aika sataa, kuin heinät ladossa ovat.
Vassa opettaa lappalaisen ambuamaan.
Vatsassa on orjan mieli, vaan ei vierahan varassa, eikä pellon siemenessä.
Veitsi tyhmän jakajan käteen jää.
Velji velkaa tehtäissä, koira, konna maksettaissa.
Vellingi velan tekee, kaali kartanon pitää.
Vetelä kiitoksen liemi, arvo ansaittu parembi.
Vetelä on veljen veri, vieraan veri vetelämbi.
Vetelä veri varaksi, turha kiitos kunniaksi.
Vieras veikkoa parembi, emän lasta laupiaambi.
Vie sika Saksaan, tuo sika Saksasta, sika sika aina on.
Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä.
Viidesti viria käypi, kerralla laiska väsyy.
Viina viisaat villitseepi, väkevildä voiman viepi.
Viina villihin tekeepi, olut tuopi toisen mielen.
Vilkas kavalan pettää, hullu viisaan villitsee.
Viisi virkaa, kuusi nälkää.
Vilja vieraita kokoopi.
Vilja voittaa viisahangin, tauti tappaa taitavangin.
Villainen isällä vitsa, äiden vitsa villaisembi.
Villainen on äiden vitsa, isän ruoska rundeleva, vitsa vieraan verinen.
Vilu viljan kasvattaa, lämmin terän tuottaa.
Vilu-vuosi vilja-vuosi.
Vireys vahingon palkitsee.
Vireällä osaa viisi, laiskalla yksi, paha sekin.
Vireä vanhembilaiskoja lapsia kasvattaa.
Vitsa lapsen viisaaksi, vatsa lapsen varkaaksi tekee.
Vuohen voi, vaimon tavara ei ole tarpeelle talossa.
Vuohi vaivaisen eläin, hellä vaimo vanhan miehen.
Vuoroin vieraissa käydään.
Vuosi vanhan vanhendaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Vuosi viepi vuoden varan, päivä-kunda päivä-palkan.
Vuotta myöden lindu soipi, kevättä kala kuteepi.
Vähäisestä vaimo kaunis, suuresta sota-hevoinen.
Väli väätyllä vitsalla, väli väändämättömällä.
Vähä elättää, tyhjä kuolettaa.
Vähä hyvä, tyhjä paha.
Vähäinen lindu munii vähäisen munan.
Vähällä hullun mieli noutaan.
Vähä miehen mustuudesta, kuin on mieldä muutoin päässä.
Vähän mieldä hullun päässä, ei sengän siaa.
Vähän vaivoista varaa, vaan enemmän viisautta.
Vähästä juopunut laulaa.
Vähästä vahingo tulee, pikaisesti pijan rikko.
Vähä varjosta varaa, tyhjä turva toisen takana.
Vävystä vähän varaa, tyhjä turva tyttärestä, miniästä mieli karvas.
Väärin menee väärin saatu, tuhlataan vaivata tullut.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Unda täynä makaavan vatsa, viljaa vireän vatsa.
Uni-silmä sippurassa, viina-silmä killin kallin.
Unhotettu vanha velka.
Useambi päivä kuin makkara.
Usein köyhä tarvitsee.
Uudella sika lihoo, vaimo laiska taikinalla.
Uusi luuta uunin puhdistaa.
Uusi velka vanhanakin.
V.
Vahingosta viisaaksi tullaan, ehk' ei rikkaaksi.
Vaivainen lindu, jok' ei höyheniänsä kandaa jaksa.
Vaivainen vaivaisen naipi ; siitä saadaan pussi-seljät, siitä vaivaiset venyvät.
Vaivaisella vaimo kaunis, hullulla hyvä hevoinen, herras-miehen naapurina.
Vaivaiselle armon tullen, rikkaalle rahan edestä.
Vaivaisen kala toisen miehen kassissa on.
Vaivaisen onni edellä käypi.
Vaiva suuri vanhettaissa, vaiva vanhana eläissä.
Vakka kandensa, mies virkansa valitsee.
Vala varkaan miekka.
Valheella ovat lyhyet jäljet.
Valkeus nauraa pimeyden töitä.
Vamba varpaassa, kipu keskellä sydändä.
Vanha määrä Pappilassa, kuus' sikaa, seitsemän liikkiöä.
Vanhuus on sairaus.
Varain myllyyn, myöhä kyytiin.
Varas luulee kaikki veljiksensä, huora kaikki sisariksensa.
Varas vei varkaalda, sai ilman-saaneelda.
Varas vireätä kiittää, huora laiskaa laittaa.
Varis huutaa illalla hyvää ilmaa huomeneksi ; varis huutaa aamulla pahaa säätä päiväksi.
Vaski kulda köyhän miehen, tina vaivaisen hopia.
Vasta aika sataa, kuin heinät ladossa ovat.
Vassa opettaa lappalaisen ambuamaan.
Vatsassa on orjan mieli, vaan ei vierahan varassa, eikä pellon siemenessä.
Veitsi tyhmän jakajan käteen jää.
Velji velkaa tehtäissä, koira, konna maksettaissa.
Vellingi velan tekee, kaali kartanon pitää.
Vetelä kiitoksen liemi, arvo ansaittu parembi.
Vetelä on veljen veri, vieraan veri vetelämbi.
Vetelä veri varaksi, turha kiitos kunniaksi.
Vieras veikkoa parembi, emän lasta laupiaambi.
Vie sika Saksaan, tuo sika Saksasta, sika sika aina on.
Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä.
Viidesti viria käypi, kerralla laiska väsyy.
Viina viisaat villitseepi, väkevildä voiman viepi.
Viina villihin tekeepi, olut tuopi toisen mielen.
Vilkas kavalan pettää, hullu viisaan villitsee.
Viisi virkaa, kuusi nälkää.
Vilja vieraita kokoopi.
Vilja voittaa viisahangin, tauti tappaa taitavangin.
Villainen isällä vitsa, äiden vitsa villaisembi.
Villainen on äiden vitsa, isän ruoska rundeleva, vitsa vieraan verinen.
Vilu viljan kasvattaa, lämmin terän tuottaa.
Vilu-vuosi vilja-vuosi.
Vireys vahingon palkitsee.
Vireällä osaa viisi, laiskalla yksi, paha sekin.
Vireä vanhembilaiskoja lapsia kasvattaa.
Vitsa lapsen viisaaksi, vatsa lapsen varkaaksi tekee.
Vuohen voi, vaimon tavara ei ole tarpeelle talossa.
Vuohi vaivaisen eläin, hellä vaimo vanhan miehen.
Vuoroin vieraissa käydään.
Vuosi vanhan vanhendaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Vuosi viepi vuoden varan, päivä-kunda päivä-palkan.
Vuotta myöden lindu soipi, kevättä kala kuteepi.
Vähäisestä vaimo kaunis, suuresta sota-hevoinen.
Väli väätyllä vitsalla, väli väändämättömällä.
Vähä elättää, tyhjä kuolettaa.
Vähä hyvä, tyhjä paha.
Vähäinen lindu munii vähäisen munan.
Vähällä hullun mieli noutaan.
Vähä miehen mustuudesta, kuin on mieldä muutoin päässä.
Vähän mieldä hullun päässä, ei sengän siaa.
Vähän vaivoista varaa, vaan enemmän viisautta.
Vähästä juopunut laulaa.
Vähästä vahingo tulee, pikaisesti pijan rikko.
Vähä varjosta varaa, tyhjä turva toisen takana.
Vävystä vähän varaa, tyhjä turva tyttärestä, miniästä mieli karvas.
Väärin menee väärin saatu, tuhlataan vaivata tullut.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja T
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Takana Joulun talvi kaikki.
Tallelle vanha panee, vaan ei muista.
Talon-poika tarkka töille, oppinut on sanain seppä.
Talo työlle, vieras tielle, juhlan pidetyn perästä.
Tapaa karhukin jäniksen, jos ei muualla niin kattilassa.
Tapa entinen taluu, virka entinen vetää.
Tapaturmainen vieras saa tapaturmaiset räätit.
Tapaturma miehen surma.
Tapa varren kaunistaa, ei karvan kauneus.
Tasa-jako näljän tappaa.
Tasan naiset taipaleella, tasan matkoissa eväät.
Tattari taloon tuottaa, tattari talottomaksi.
Tautina hyvä pala takana on.
Tavallansa talo elää, puilla pirtti lämbiää.
Tavoistansa mies, höyhenistänsä lindu tunnetaan.
Tee hyvin taikka pahoin, edestäs kaikki löydät.
Tee niinkuin käsketään, älä niinkuin hyvä on.
Tee säkki saadessas, kylläs sauvan aina saat.
Tehden työt leviävät, tekemättä soukistuvat.
Tehty on aljettu työ, ajatellen aika menee.
Tekiän käteen kaikki tulee.
Terve nuori syötyänsä, vanha yön maattuansa.
Terävä tekevän ase, tylsä veitsi tyhmän miehen.
Tiellä kissat, tiellä koirat pahan vaimon leipoessa.
Tiellä laiska riihessä.
Tihiä verkko miehen onni, surma kaikille kaloille.
Tikka kirjava metsässä, ihmisen ikä kirjavambi.
Toimi talon pitää, ei väen paljous.
Toinen päivä, toinen neuvo.
Toinen saamaan, toinen syömään.
Toinen tupa, toinen tapa.
Toisen housuilla on hyvä tuleen istua.
Toisen vaivaisen vahingo, toisen onni autuaan.
Toisin kuuro kuulee, toisin sokea soutaa.
Toisin tyhmä luulee, toisin merellä tuulee.
Toista karhu ajattelee, toista karhun tappaja.
Toivoessa aika kuluu.
Toivoen hyvät tulevat, peljäten pahat kulkevat.
Toivotaan vetten takaa, vaan ei toivota tuonelasta.
Tottunut työn tekee, tottumaton tuskaanduu.
Totuus ei pala tulessakan.
Tulee häiriö hyvällekin, tapaturma taitavallekin.
Tulee mies meren taikainen, vaan ei tule turpeen alda.
Tulee sudengin veli silmään, kuin kuoppaan joutuu.
Tulee vahingo viisaallekin.
Tundekai mullista mies ; hyvällä hyvät, huonolla huonot härjät.
Tuosta tunnen tyhmän miehen ; nykä-puukko, nyrhi-kirves.
Tupa tehty miesten tulla, talli seisoa hevoisten.
Tuppi huovilla tuppana, miekan kärki auran kynsi.
Tuppurainen, tappurainen on takaus-mies.
Turkki tuulella parembi, nahka-vate vastaisella.
Turkit tuulella hyvät, pälssit hyvät pakkaisella.
Tuska neuvon muistaa.
Tuulee tuvan takana, ei tuvassa tunnukan.
Tyhjä neuvo neulan tiestä, nälkä naskalin siasta riutuvassa kaupungissa.
Tyhmä ahne tytymätön ; sill' on puutos puuttumaton.
Tyhmä kauvas käkee, ennen kuin lopun näkee.
Tyhmän sydän aina suussa, viisaan suu sydämessä. (Se on: tyhmä puhuu kaikki mitä hän ajattelee, viisas ajattelee ja tietää mitä hän puhuu.)
Tyhmät tyhjää nauravat.
Tyynessä kala kutee, hyvät tavat hiljaisella.
Tyyristä syödään, ei tyhjää.
Työ kovangin onnen voittaa.
Työläs koiran suusta luuta ottaa.
Työläs on vanhasta kongaria tehdä.
Työläs on tyhjää jakaa.
Työläs leski lepytellä, kauvan-nainut nauratella.
Työnsä muotoinen kelpo mies on.
Työstä työhön morisianda, unesta unehen lasta.
Työ tekiäänsä kiittää.
Työtä kuoleva tekeepi, maalda lähtevä makaapi.
Täi elävässä, mato kuolleessa.
Täi miehessä, kirppu koirassa.
Täytyy köyhän kärsiä, vaan ei valittaa.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Takana Joulun talvi kaikki.
Tallelle vanha panee, vaan ei muista.
Talon-poika tarkka töille, oppinut on sanain seppä.
Talo työlle, vieras tielle, juhlan pidetyn perästä.
Tapaa karhukin jäniksen, jos ei muualla niin kattilassa.
Tapa entinen taluu, virka entinen vetää.
Tapaturmainen vieras saa tapaturmaiset räätit.
Tapaturma miehen surma.
Tapa varren kaunistaa, ei karvan kauneus.
Tasa-jako näljän tappaa.
Tasan naiset taipaleella, tasan matkoissa eväät.
Tattari taloon tuottaa, tattari talottomaksi.
Tautina hyvä pala takana on.
Tavallansa talo elää, puilla pirtti lämbiää.
Tavoistansa mies, höyhenistänsä lindu tunnetaan.
Tee hyvin taikka pahoin, edestäs kaikki löydät.
Tee niinkuin käsketään, älä niinkuin hyvä on.
Tee säkki saadessas, kylläs sauvan aina saat.
Tehden työt leviävät, tekemättä soukistuvat.
Tehty on aljettu työ, ajatellen aika menee.
Tekiän käteen kaikki tulee.
Terve nuori syötyänsä, vanha yön maattuansa.
Terävä tekevän ase, tylsä veitsi tyhmän miehen.
Tiellä kissat, tiellä koirat pahan vaimon leipoessa.
Tiellä laiska riihessä.
Tihiä verkko miehen onni, surma kaikille kaloille.
Tikka kirjava metsässä, ihmisen ikä kirjavambi.
Toimi talon pitää, ei väen paljous.
Toinen päivä, toinen neuvo.
Toinen saamaan, toinen syömään.
Toinen tupa, toinen tapa.
Toisen housuilla on hyvä tuleen istua.
Toisen vaivaisen vahingo, toisen onni autuaan.
Toisin kuuro kuulee, toisin sokea soutaa.
Toisin tyhmä luulee, toisin merellä tuulee.
Toista karhu ajattelee, toista karhun tappaja.
Toivoessa aika kuluu.
Toivoen hyvät tulevat, peljäten pahat kulkevat.
Toivotaan vetten takaa, vaan ei toivota tuonelasta.
Tottunut työn tekee, tottumaton tuskaanduu.
Totuus ei pala tulessakan.
Tulee häiriö hyvällekin, tapaturma taitavallekin.
Tulee mies meren taikainen, vaan ei tule turpeen alda.
Tulee sudengin veli silmään, kuin kuoppaan joutuu.
Tulee vahingo viisaallekin.
Tundekai mullista mies ; hyvällä hyvät, huonolla huonot härjät.
Tuosta tunnen tyhmän miehen ; nykä-puukko, nyrhi-kirves.
Tupa tehty miesten tulla, talli seisoa hevoisten.
Tuppi huovilla tuppana, miekan kärki auran kynsi.
Tuppurainen, tappurainen on takaus-mies.
Turkki tuulella parembi, nahka-vate vastaisella.
Turkit tuulella hyvät, pälssit hyvät pakkaisella.
Tuska neuvon muistaa.
Tuulee tuvan takana, ei tuvassa tunnukan.
Tyhjä neuvo neulan tiestä, nälkä naskalin siasta riutuvassa kaupungissa.
Tyhmä ahne tytymätön ; sill' on puutos puuttumaton.
Tyhmä kauvas käkee, ennen kuin lopun näkee.
Tyhmän sydän aina suussa, viisaan suu sydämessä. (Se on: tyhmä puhuu kaikki mitä hän ajattelee, viisas ajattelee ja tietää mitä hän puhuu.)
Tyhmät tyhjää nauravat.
Tyynessä kala kutee, hyvät tavat hiljaisella.
Tyyristä syödään, ei tyhjää.
Työ kovangin onnen voittaa.
Työläs koiran suusta luuta ottaa.
Työläs on vanhasta kongaria tehdä.
Työläs on tyhjää jakaa.
Työläs leski lepytellä, kauvan-nainut nauratella.
Työnsä muotoinen kelpo mies on.
Työstä työhön morisianda, unesta unehen lasta.
Työ tekiäänsä kiittää.
Työtä kuoleva tekeepi, maalda lähtevä makaapi.
Täi elävässä, mato kuolleessa.
Täi miehessä, kirppu koirassa.
Täytyy köyhän kärsiä, vaan ei valittaa.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja S
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Saallis miehen yllyttää paljoakin pyytämään.
Saaneella sia on, ei ansainneella.
Saanut saappaat pitää, käy köyhä kengätäkin.
Saita leipiä lukeepi, arinalla arveleepi.
Saivaria täi munii, pahoja pahat tekevät.
Sakoisambi savi kuin sanda hiekka-pellolla.
Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Sanat sanasta tulevat, kypenästä maat kytevät.
Saa tyhjän pyytämätäkin, kovan onnen ostamatakin.
Sataapi savinen pilvi, lehmä lypsääpi lihava.
Satain sumet tulevat.
Sateheksi päivän sappi, poudaksi kuun kehä.
Sauva maita paljon käypi, sanat paljoa enemmän.
Se ensin jauhattaa, joka ensin myllyyn tulee.
Sekalainen kerjäläisen sätti.
Sekalainen seurakunda.
Se kissaa kiittää, jolla ei muuta eläindä ole.
Se koira vingahtaa, johon kalikka koskee.
Selkää silittäin kissa händäänsä nostaa, kiittäin tyhmä ylpeäksi tulee.
Se nimen sanoo, jonga lapsi on.
Sen käsi alinna, jonga hevoinen suossa.
Sen on laki oikeambi, jolla kandaja parembi.
Sentähden seppä pihdit pitää, ett' ei sormet pala.
Se on huono lindu, joka ei voi höyheniänsä kandaa.
Se on tehty kuin tehty, lapsi tyttären vatsaan ; tyrät tekiän nahkaan!
Seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän emändä.
Se saa valitun vaimon, joka nai jätetyn pijan.
Se siinä on väkeä kuin näköäkin.
Se ystävä on kuin hädässä auttaa.
Sian tiedän kussan synnyin, paikan tiedän kussan paisuin, en tiedä kussa kuoleman pitää.
Siellä tuli kussa sauvu, siellä työ kussa sanoma.
Sika paistaa kylkeänsä, koira kuonoansa, paha vaimo reisiänsä.
Siinä leipä syödään, jossa työ tehdään.
Siinä näkiä, kussa tekiä.
Siinä paha, kussa mainitaan.
Siinä vasta kyllä on, josta tähteitä jääpi.
Siitä härkä syö kuin hän vetääkin.
Siitä köysi jatketaan kuin katkee.
Siitä siasta kiini pidetään, joka aidan raossa löytään.
Siitä ylitse mennään, mistä aita matalin on.
Sika muistaa syömisen, vaan ei lyömistä.
Sikiävät työn tekiät, laiskat itse lakastuvat.
Sileät sovinnon jäljet.
Silitä taikka pese sikaa, yhdellä tavalla se vinguu.
Silloin itkin ilman syytä, silloin vaivata valitin, koskan itkin isäni sylissä, huolin äiteni helmassa.
Silloin kala kiiskistä, koska mies mielettömästä.
Silloin köyhä keittää kuin kattilan saa.
Silloin lindu laihimmallansa, kuin pojat pienimmillänsä.
Silloin paras lakata, kun leikki korkeimmallansa on.
Silloin seppä takoo, kuin rauta kuumana on.
Silloin sika säkkiin kuin päin on.
Silloin taitava työn tekee, kuin taitamaton hangitsee.
Silloin takoman pitää kuin rauta kuuma on.
Sillä juttu julkisembi, jolla kandaja jalombi.
Sillä voitto, kellä kunnia.
Sinne mieletön menee, kuin järjetön käskee.
Sinne vaaja vaipuu, kuin nuija vaatii.
Sinulla voitto, minulla kunnia.
Sitte vasta tali nähdään, kuin vatsa avataan.
Sitä Jumala ruokkii, joka maata kuokkii.
Sitä koira kodoksensa kutsuu, missä yön lepää.
Sitä saadaan kuin ongitaangin.
Siveys arvon saa.
Siveys maan perii, rakkaus lain täyttää.
Siveä sika säkin naapuri.
Soimansa jälkeen lindu nimitetään.
Sopii kaksi pataa yhdelle tulelle, vaan ei sovi neitsyttä kahta yhden yljän vuotehelle.
Sota-miehen vaimo, kala-miehen koira.
Sota sortaa, rauha rakentaa.
Suden koira kelvotongin, miehen piika vanhanakin.
Sukujansa suuret naivat.
Suloinen suvella kuolla, lämmin lähteä kesällä.
Suojaksi syksyiset tuulet, talven jatkoksi keväiset.
Suoja suuresta lumesta, pakkainen pyryn perästä.
Suolainen ja sakea on köyhän makea.
Suo siellä, vetelä täällä, huonon miehen menoissa.
Surkea surma silmin nähden, kuolema käsin pidellen.
Surma hepo suitsita, vahingoksi vaimon valda.
Suru sian siirtäjällä, murhe majan muuttajalla.
Suru sillä, jolla sulha, sillä vaiva, jolla vaimo, sillä kaksi, jolla lapsi.
Suu hyvän tundee, kieli makean maistaa.
Suun ando p - s - n pesti.
Suun' itki, sydämen' nauroi, koska kuoli kumppanini, vaipui vaippani alainen.
Suu mettä lupaa, sydän myrkkyä oksendaa.
Suu pannaan säkin mukaan, koska leipä loppuu.
Suuri pala suun reväisee, pienet näljän näännyttävät.
Suuri sata saataissa, pieni ulos annettaissa.
Suurus-pala silloin tällöin, murkina kuin muistetaan, ilda tulee itsestänsä.
Suurus suuhun, mieldä päähän, talon työhön taitavasti.
Suussa juomarin mitta on.
Suussa vieraan koto ; vieras elää anomisella.
Suustansa lehmä lypsää, vaan ei sarvistansa.
Suusta röykkä köyhä mies, ruumihilda ruikamoinen.
Suu särjellä kuin sorvallakin.
Suveksi syksyinen rusko, taka-talveksi keväinen.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Syvälle kala kokee, parastansa mies etsii.
Syy pahaa peljätä.
Syy-pää sakon vetää, hätäinen huoran naipi.
Syy sydessä, syy sepässä.
Syödessä laiskan nälkä tulee, vilu työtä tehdessä.
Syö koira kahleensa, pettää paha valansa.
Syö koira oksennuksensa, ottaa konna andimensa.
Syö koira oksennuksensa, pettää paha valansa.
Syö susi luetungin lambaan.
Syö susi nepaansakin.
Syö syöjä paljokin, ehkä elää vähemmälläkin.
Sytä vieraita sanoilla, siksi kuin keitos kerkiää.
Syötä vieraita sanoilla, niin ei kulu laarin kulma.
Syötävä kuluu, pidettävä pahenee.
Syö vähä, juo vähä, osta veitsi vyölles, tarve-kalu kumppanikses.
Säkkiinsä päin Pappikin saarnaa.
Söisi kissakin kalaa, vaan ei kastais' käpäläänsä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Saallis miehen yllyttää paljoakin pyytämään.
Saaneella sia on, ei ansainneella.
Saanut saappaat pitää, käy köyhä kengätäkin.
Saita leipiä lukeepi, arinalla arveleepi.
Saivaria täi munii, pahoja pahat tekevät.
Sakoisambi savi kuin sanda hiekka-pellolla.
Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Sanat sanasta tulevat, kypenästä maat kytevät.
Saa tyhjän pyytämätäkin, kovan onnen ostamatakin.
Sataapi savinen pilvi, lehmä lypsääpi lihava.
Satain sumet tulevat.
Sateheksi päivän sappi, poudaksi kuun kehä.
Sauva maita paljon käypi, sanat paljoa enemmän.
Se ensin jauhattaa, joka ensin myllyyn tulee.
Sekalainen kerjäläisen sätti.
Sekalainen seurakunda.
Se kissaa kiittää, jolla ei muuta eläindä ole.
Se koira vingahtaa, johon kalikka koskee.
Selkää silittäin kissa händäänsä nostaa, kiittäin tyhmä ylpeäksi tulee.
Se nimen sanoo, jonga lapsi on.
Sen käsi alinna, jonga hevoinen suossa.
Sen on laki oikeambi, jolla kandaja parembi.
Sentähden seppä pihdit pitää, ett' ei sormet pala.
Se on huono lindu, joka ei voi höyheniänsä kandaa.
Se on tehty kuin tehty, lapsi tyttären vatsaan ; tyrät tekiän nahkaan!
Seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän emändä.
Se saa valitun vaimon, joka nai jätetyn pijan.
Se siinä on väkeä kuin näköäkin.
Se ystävä on kuin hädässä auttaa.
Sian tiedän kussan synnyin, paikan tiedän kussan paisuin, en tiedä kussa kuoleman pitää.
Siellä tuli kussa sauvu, siellä työ kussa sanoma.
Sika paistaa kylkeänsä, koira kuonoansa, paha vaimo reisiänsä.
Siinä leipä syödään, jossa työ tehdään.
Siinä näkiä, kussa tekiä.
Siinä paha, kussa mainitaan.
Siinä vasta kyllä on, josta tähteitä jääpi.
Siitä härkä syö kuin hän vetääkin.
Siitä köysi jatketaan kuin katkee.
Siitä siasta kiini pidetään, joka aidan raossa löytään.
Siitä ylitse mennään, mistä aita matalin on.
Sika muistaa syömisen, vaan ei lyömistä.
Sikiävät työn tekiät, laiskat itse lakastuvat.
Sileät sovinnon jäljet.
Silitä taikka pese sikaa, yhdellä tavalla se vinguu.
Silloin itkin ilman syytä, silloin vaivata valitin, koskan itkin isäni sylissä, huolin äiteni helmassa.
Silloin kala kiiskistä, koska mies mielettömästä.
Silloin köyhä keittää kuin kattilan saa.
Silloin lindu laihimmallansa, kuin pojat pienimmillänsä.
Silloin paras lakata, kun leikki korkeimmallansa on.
Silloin seppä takoo, kuin rauta kuumana on.
Silloin sika säkkiin kuin päin on.
Silloin taitava työn tekee, kuin taitamaton hangitsee.
Silloin takoman pitää kuin rauta kuuma on.
Sillä juttu julkisembi, jolla kandaja jalombi.
Sillä voitto, kellä kunnia.
Sinne mieletön menee, kuin järjetön käskee.
Sinne vaaja vaipuu, kuin nuija vaatii.
Sinulla voitto, minulla kunnia.
Sitte vasta tali nähdään, kuin vatsa avataan.
Sitä Jumala ruokkii, joka maata kuokkii.
Sitä koira kodoksensa kutsuu, missä yön lepää.
Sitä saadaan kuin ongitaangin.
Siveys arvon saa.
Siveys maan perii, rakkaus lain täyttää.
Siveä sika säkin naapuri.
Soimansa jälkeen lindu nimitetään.
Sopii kaksi pataa yhdelle tulelle, vaan ei sovi neitsyttä kahta yhden yljän vuotehelle.
Sota-miehen vaimo, kala-miehen koira.
Sota sortaa, rauha rakentaa.
Suden koira kelvotongin, miehen piika vanhanakin.
Sukujansa suuret naivat.
Suloinen suvella kuolla, lämmin lähteä kesällä.
Suojaksi syksyiset tuulet, talven jatkoksi keväiset.
Suoja suuresta lumesta, pakkainen pyryn perästä.
Suolainen ja sakea on köyhän makea.
Suo siellä, vetelä täällä, huonon miehen menoissa.
Surkea surma silmin nähden, kuolema käsin pidellen.
Surma hepo suitsita, vahingoksi vaimon valda.
Suru sian siirtäjällä, murhe majan muuttajalla.
Suru sillä, jolla sulha, sillä vaiva, jolla vaimo, sillä kaksi, jolla lapsi.
Suu hyvän tundee, kieli makean maistaa.
Suun ando p - s - n pesti.
Suun' itki, sydämen' nauroi, koska kuoli kumppanini, vaipui vaippani alainen.
Suu mettä lupaa, sydän myrkkyä oksendaa.
Suu pannaan säkin mukaan, koska leipä loppuu.
Suuri pala suun reväisee, pienet näljän näännyttävät.
Suuri sata saataissa, pieni ulos annettaissa.
Suurus-pala silloin tällöin, murkina kuin muistetaan, ilda tulee itsestänsä.
Suurus suuhun, mieldä päähän, talon työhön taitavasti.
Suussa juomarin mitta on.
Suussa vieraan koto ; vieras elää anomisella.
Suustansa lehmä lypsää, vaan ei sarvistansa.
Suusta röykkä köyhä mies, ruumihilda ruikamoinen.
Suu särjellä kuin sorvallakin.
Suveksi syksyinen rusko, taka-talveksi keväinen.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Syvälle kala kokee, parastansa mies etsii.
Syy pahaa peljätä.
Syy-pää sakon vetää, hätäinen huoran naipi.
Syy sydessä, syy sepässä.
Syödessä laiskan nälkä tulee, vilu työtä tehdessä.
Syö koira kahleensa, pettää paha valansa.
Syö koira oksennuksensa, ottaa konna andimensa.
Syö koira oksennuksensa, pettää paha valansa.
Syö susi luetungin lambaan.
Syö susi nepaansakin.
Syö syöjä paljokin, ehkä elää vähemmälläkin.
Sytä vieraita sanoilla, siksi kuin keitos kerkiää.
Syötä vieraita sanoilla, niin ei kulu laarin kulma.
Syötävä kuluu, pidettävä pahenee.
Syö vähä, juo vähä, osta veitsi vyölles, tarve-kalu kumppanikses.
Säkkiinsä päin Pappikin saarnaa.
Söisi kissakin kalaa, vaan ei kastais' käpäläänsä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja R
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Raha mielen muuttaa, tarve kunnian pettää.
Rahtu lähtee lujastakin, kuin händä kalvetaan.
Rasvainen on rauhan pata, vaikka vettä kiehukon.
Rata maansa myyneellä, tien vieri väsyneellä.
Reki varsan vaatii, talo miehen tastii.
Riidoiksi vaimon varat, miehelle mendyänsä.
Riista rikkahan pihalla, kaali köyhän kartanolla.
Rikas pääsee rahallansa, köyhä selkä-nahallansa.
Rikkaat maita riitelevät, köyhät unda kiittelevät.
Rikki pieletön veräjä, halpa lapsi haldiaton.
Riita rikkaatkin hävittää.
Riita, tora kahden kesken, suuta, kättä toisten nähden ; se on isoisten elämä.
Rohkea ruokansa saa, kehno nälkään kuolee.
Routa porsaan kotia ajaa, tarve miehen naimaan vaatii.
Ruma työhön rohkeambi, kaunis katsoo karvaansa.
Ruma työlle rohkeambi, kaunis katsella parembi.
Ruoka muodon, vaate varren kaunistaa.
Ruoassa työn alku.
Ruskia on repo kuollessakin.
Ryskäävät vaimotkin siitä, kuin pijat raiskattaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Raha mielen muuttaa, tarve kunnian pettää.
Rahtu lähtee lujastakin, kuin händä kalvetaan.
Rasvainen on rauhan pata, vaikka vettä kiehukon.
Rata maansa myyneellä, tien vieri väsyneellä.
Reki varsan vaatii, talo miehen tastii.
Riidoiksi vaimon varat, miehelle mendyänsä.
Riista rikkahan pihalla, kaali köyhän kartanolla.
Rikas pääsee rahallansa, köyhä selkä-nahallansa.
Rikkaat maita riitelevät, köyhät unda kiittelevät.
Rikki pieletön veräjä, halpa lapsi haldiaton.
Riita rikkaatkin hävittää.
Riita, tora kahden kesken, suuta, kättä toisten nähden ; se on isoisten elämä.
Rohkea ruokansa saa, kehno nälkään kuolee.
Routa porsaan kotia ajaa, tarve miehen naimaan vaatii.
Ruma työhön rohkeambi, kaunis katsoo karvaansa.
Ruma työlle rohkeambi, kaunis katsella parembi.
Ruoka muodon, vaate varren kaunistaa.
Ruoassa työn alku.
Ruskia on repo kuollessakin.
Ryskäävät vaimotkin siitä, kuin pijat raiskattaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja P
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Paha laiskan parta-veitsi ; veden vie, karvan jättää.
Paha lapsi lasna kauvan, varsana häijy hevoinen.
Paha lehmä kiulunsa kaataa.
Paha lindu pesänsä hieroo.
Pahalla sialla on monda syytä, milloin maa kylmä, milloin kärsä kipeä.
Paha maansa myyjä, pahembi siemenensä syöjä.
Paha mies makaavainen, vaimo paljon nauravainen, paha vuotava venekin.
Paha mies parratoina, paha pitkän parran kanssa.
Paha nahatoinda nylkeä.
Paha nimen panee, hyvä nimen kandaa.
Paha on paljas-pään kanssa hius-nuottaa vetää.
Paha on pureva koira, vaimo vihainen kamala.
Paha työ, pahempi palkka.
Paha vaimo toruvainen, hyvä koira haukkuvainen.
Pah' on olla palkollisena, paha palkan maksajana.
Paljo hyvästä annetaan enemmän se maksaa.
Paljo kuluu korkeana, paha huonona pysyä.
Paljo pahassa työtä, iso vaiva ilkeästä.
Paljon vaivaa vanhetessa, vanhana paha elää.
Paljosta on hyvä tiliä tehdä.
Palo-kärki paljon puita hakkaa, mutta vähän pinoja tekee.
Pane paha matkaan, mene itse myötä.
Pane pukki kaalimaan vartiaksi, poika piikain paimeneksi.
Pantti oman kotia tuo.
Paraassa vievän silmä, enemmässä ennättävän.
Parembi ajaa kuin vetää.
Parembi andaa kuin ottaa.
Parembi armo kuin uhkaus.
Parembi hyvän neuvo kuin pahan työ.
Parembi katkoa kuin katua.
Parembi kerran kuin ei koskaan.
Parembi kerran kyllin kuin aina niukkaa.
Parembi Kuningas kuuluvissa kuin näkyvissä.
Parembi kunniaa kourallinen kuin häpiää helmallinen.
Parembi kuolla kuolla kuin kerjätä.
Parembi lehmä lypsää kuin tappaa.
Parembi leipä kuin kulda näljässä.
Parembi löytty kuin varastettu.
Parembi myydä kuin ostaa.
Parembi naurava kuin itkevä.
Parembi oja tukkia kuin joki.
Parembi oma olkinengin kuin vieras villainen.
Parembi omalla maalla juoda vettä tuohisesta, kuin vieraalla maalla juoda tuopista olutta.
Parembi paha valheena kuin totena.
Parembi paikka vaatteessa kuin rikka leivässä.
Parembi palainen leipää kuin kappale kuldaa kato-vuonna.
Parembi puoli kädessä kuin kaikkia odottaa.
Parembi pyy pivossa kuin kaksi oksalla.
Parembi päälle kuin vaille.
Parembi päätä palvella kuin händää.
Parembi reppu reessä kuin ystävä tiessä.
Parembi rikkaan ruoka jäämään, kuin köyhän vatsa repeämään.
Parembi rukiinen vaimo kuin tamppuinen Rouva.
Parembi ryppy kengässä kuin rakko varpaassa.
Parembi syönettä syöttä, kuin kuolletta kostuttaa.
Parembi tyhjä kukkaro kuin lainattu raha.
Parembi varhain suurustaa, kuin kaiken päivän syömätä olla.
Parembi vähä annettu kuin paljo luvattu.
Parembi vähä vaatteessa kuin kaikki vatsassa.
Parta-veitsi pahan miehen, vahdon vie, karvan jättää.
Pata kattilaa soimaa, yhden mustat molemmat.
Pelko koira paljo haukkuu, pauhaa mies peljästynyt.
Perso vieras varhain nousee.
Perästä huonon torujan suuhun sanat tulevat.
Pettää paha puheensa, syö koira oksennuksensa.
Pian heitto hengästyy, väsyy vähä-väkinen.
Pian kypsi kerkiää emännän hyvän kädessä.
Pian on syöty saatu riista, ajettu hyvä hevoinen.
Pian on souttu soukka salmi, mitattu matala meri, lyhy mieli liikutettu.
Pian pitkä lyhetään, kauvan lyhyttä jatketaan.
Pidot pijoista tulevat, hyvät neuvot neitsy-istä.
Pidä silloin pussis auki kuin porsasta taritaan.
Pieni pala vatsan täyte, suuri pala suun reväisee.
Pimeä isätön pirtti, ehkä päivä paistakohon.
Pitkä yö kylässä on.
Pohjaton papin säkki on.
Pois tungiot pirtistä, pois tyttäret talosta.
Pojall' ovat isän tavat, äidin eljet tyttärellä.
Poudaksi kuun kehä, sateheksi päivän sappi.
Pouta pilvien perästä, ilo seuraa itkuakin.
Puhdas kuin pesty kekäle.
Puheista puheet tulevat, kipinästä maat kytevät.
Puhuvan suuhun sanat tulevat.
Puhu miestä kaiken päivän, älä nimeä sano.
Puhuttu puhe, ammuttu nuoli.
Puilla minä portit suljen, suljen suuretkin veräjät ; mutta millän suita suljen?
Puoli orpo isätön, koko orpo äidetön.
Purevata peljätään, ei liehakoitsevata.
Puulla puusti kostetaan, halolla raudangin haava.
Puulla toinen mies toisen asian ajaa.
Puuro hyvä ruoka, kunnia hyvä tapa.
Puussa toisen kipu on, ei se pahan sydändä särje.
Puuta myöden siirto juoksee, äiden tavat tyttärellä ovat.
Päin härkä pahaan säähän, perin tuulessa hevoinen.
Päivä jatketaan päreillä, veisuilla vähät oluet.
Päähän piikaa katsotaan, jalkoin jaloa miestä.
Pääldä tunnen päivä-kunnan, silmistä hyvän sikiän.
Pääsnyt kuollut vuorostansa.
Päästä pino aljetaan, hyvä asia alusta.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Paha laiskan parta-veitsi ; veden vie, karvan jättää.
Paha lapsi lasna kauvan, varsana häijy hevoinen.
Paha lehmä kiulunsa kaataa.
Paha lindu pesänsä hieroo.
Pahalla sialla on monda syytä, milloin maa kylmä, milloin kärsä kipeä.
Paha maansa myyjä, pahembi siemenensä syöjä.
Paha mies makaavainen, vaimo paljon nauravainen, paha vuotava venekin.
Paha mies parratoina, paha pitkän parran kanssa.
Paha nahatoinda nylkeä.
Paha nimen panee, hyvä nimen kandaa.
Paha on paljas-pään kanssa hius-nuottaa vetää.
Paha on pureva koira, vaimo vihainen kamala.
Paha työ, pahempi palkka.
Paha vaimo toruvainen, hyvä koira haukkuvainen.
Pah' on olla palkollisena, paha palkan maksajana.
Paljo hyvästä annetaan enemmän se maksaa.
Paljo kuluu korkeana, paha huonona pysyä.
Paljo pahassa työtä, iso vaiva ilkeästä.
Paljon vaivaa vanhetessa, vanhana paha elää.
Paljosta on hyvä tiliä tehdä.
Palo-kärki paljon puita hakkaa, mutta vähän pinoja tekee.
Pane paha matkaan, mene itse myötä.
Pane pukki kaalimaan vartiaksi, poika piikain paimeneksi.
Pantti oman kotia tuo.
Paraassa vievän silmä, enemmässä ennättävän.
Parembi ajaa kuin vetää.
Parembi andaa kuin ottaa.
Parembi armo kuin uhkaus.
Parembi hyvän neuvo kuin pahan työ.
Parembi katkoa kuin katua.
Parembi kerran kuin ei koskaan.
Parembi kerran kyllin kuin aina niukkaa.
Parembi Kuningas kuuluvissa kuin näkyvissä.
Parembi kunniaa kourallinen kuin häpiää helmallinen.
Parembi kuolla kuolla kuin kerjätä.
Parembi lehmä lypsää kuin tappaa.
Parembi leipä kuin kulda näljässä.
Parembi löytty kuin varastettu.
Parembi myydä kuin ostaa.
Parembi naurava kuin itkevä.
Parembi oja tukkia kuin joki.
Parembi oma olkinengin kuin vieras villainen.
Parembi omalla maalla juoda vettä tuohisesta, kuin vieraalla maalla juoda tuopista olutta.
Parembi paha valheena kuin totena.
Parembi paikka vaatteessa kuin rikka leivässä.
Parembi palainen leipää kuin kappale kuldaa kato-vuonna.
Parembi puoli kädessä kuin kaikkia odottaa.
Parembi pyy pivossa kuin kaksi oksalla.
Parembi päälle kuin vaille.
Parembi päätä palvella kuin händää.
Parembi reppu reessä kuin ystävä tiessä.
Parembi rikkaan ruoka jäämään, kuin köyhän vatsa repeämään.
Parembi rukiinen vaimo kuin tamppuinen Rouva.
Parembi ryppy kengässä kuin rakko varpaassa.
Parembi syönettä syöttä, kuin kuolletta kostuttaa.
Parembi tyhjä kukkaro kuin lainattu raha.
Parembi varhain suurustaa, kuin kaiken päivän syömätä olla.
Parembi vähä annettu kuin paljo luvattu.
Parembi vähä vaatteessa kuin kaikki vatsassa.
Parta-veitsi pahan miehen, vahdon vie, karvan jättää.
Pata kattilaa soimaa, yhden mustat molemmat.
Pelko koira paljo haukkuu, pauhaa mies peljästynyt.
Perso vieras varhain nousee.
Perästä huonon torujan suuhun sanat tulevat.
Pettää paha puheensa, syö koira oksennuksensa.
Pian heitto hengästyy, väsyy vähä-väkinen.
Pian kypsi kerkiää emännän hyvän kädessä.
Pian on syöty saatu riista, ajettu hyvä hevoinen.
Pian on souttu soukka salmi, mitattu matala meri, lyhy mieli liikutettu.
Pian pitkä lyhetään, kauvan lyhyttä jatketaan.
Pidot pijoista tulevat, hyvät neuvot neitsy-istä.
Pidä silloin pussis auki kuin porsasta taritaan.
Pieni pala vatsan täyte, suuri pala suun reväisee.
Pimeä isätön pirtti, ehkä päivä paistakohon.
Pitkä yö kylässä on.
Pohjaton papin säkki on.
Pois tungiot pirtistä, pois tyttäret talosta.
Pojall' ovat isän tavat, äidin eljet tyttärellä.
Poudaksi kuun kehä, sateheksi päivän sappi.
Pouta pilvien perästä, ilo seuraa itkuakin.
Puhdas kuin pesty kekäle.
Puheista puheet tulevat, kipinästä maat kytevät.
Puhuvan suuhun sanat tulevat.
Puhu miestä kaiken päivän, älä nimeä sano.
Puhuttu puhe, ammuttu nuoli.
Puilla minä portit suljen, suljen suuretkin veräjät ; mutta millän suita suljen?
Puoli orpo isätön, koko orpo äidetön.
Purevata peljätään, ei liehakoitsevata.
Puulla puusti kostetaan, halolla raudangin haava.
Puulla toinen mies toisen asian ajaa.
Puuro hyvä ruoka, kunnia hyvä tapa.
Puussa toisen kipu on, ei se pahan sydändä särje.
Puuta myöden siirto juoksee, äiden tavat tyttärellä ovat.
Päin härkä pahaan säähän, perin tuulessa hevoinen.
Päivä jatketaan päreillä, veisuilla vähät oluet.
Päähän piikaa katsotaan, jalkoin jaloa miestä.
Pääldä tunnen päivä-kunnan, silmistä hyvän sikiän.
Pääsnyt kuollut vuorostansa.
Päästä pino aljetaan, hyvä asia alusta.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja O
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Odottain aika joutuu.
Odottain kala ongeen tulee.
Ohho! sanoi outo olutta ; kannun joi, kaksi oksensi.
Oksana paha puu, harjana hyvä hevoinen.
Ole miesnä miesten luona, sutena koirain seassa.
Olin nuori, notkui miekka, vaivuin vanhaksi, kalkkui sauva.
Ollaan vuosi onnetakin, vaan ei leivätä.
Olut tiedä juojaansa ammeessa, eikä piika viejäänsä vaa-ussa.
Oluella onni hyvä, juodaan janotakin ; ei pijalla pahembi, naidaan kokematakin.
Oluessa ollessani, kalua minulla kyllä ; olut päästä olkenee, kohta kalukin katoopi.
Oma kungin kaunis, sammakongin nuijapäänsä.
Oma lapsi lapsukainen, toisen lapsi lastukainen.
Oma osa ensimmäinen, toisen osa takimmainen.
Oma sika, oma papu, oman herran hernemaa.
Oma suu tikan pojan surma.
Omat maat makuisimmat, omat metsät mieluisimmat.
On herra herrallakin, jos ei muita niin Jumala.
On hyvä vähäkin, on palakin leipää.
On kekri köyhälläkin, joulu-juhla vaivaisella, laskiainen laiskallakin.
On niitä syöty, ehk' ei saatu, sanoi hämäläinen silakoita.
On onni orvollakin, vaivaisellakin Jumala.
On ottaakin, jättääkin hyvän miehen naurismaassa.
On pukillakin parta, vaan ei miehen mieldä.
On sillä jäljet, vaan ei jänistä.
Opiksemme ikä pitkä, viisaudeksi vaiva kaikki.
Oppinut oluen juopi, oppimaton oksendaapi.
Oraassa on laihon alku, pojassa miehen mukaman.
Oravan leipä, sonnin sahti, miehen vakoon väsyttävät.
Ota siitä kussa on, pane siehen kuin tarvitaan.
Otteilla otetaan, kannuksilla ajetaan.
Oudoista omat tulevat, hyvät veljet vierahista.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Odottain aika joutuu.
Odottain kala ongeen tulee.
Ohho! sanoi outo olutta ; kannun joi, kaksi oksensi.
Oksana paha puu, harjana hyvä hevoinen.
Ole miesnä miesten luona, sutena koirain seassa.
Olin nuori, notkui miekka, vaivuin vanhaksi, kalkkui sauva.
Ollaan vuosi onnetakin, vaan ei leivätä.
Olut tiedä juojaansa ammeessa, eikä piika viejäänsä vaa-ussa.
Oluella onni hyvä, juodaan janotakin ; ei pijalla pahembi, naidaan kokematakin.
Oluessa ollessani, kalua minulla kyllä ; olut päästä olkenee, kohta kalukin katoopi.
Oma kungin kaunis, sammakongin nuijapäänsä.
Oma lapsi lapsukainen, toisen lapsi lastukainen.
Oma osa ensimmäinen, toisen osa takimmainen.
Oma sika, oma papu, oman herran hernemaa.
Oma suu tikan pojan surma.
Omat maat makuisimmat, omat metsät mieluisimmat.
On herra herrallakin, jos ei muita niin Jumala.
On hyvä vähäkin, on palakin leipää.
On kekri köyhälläkin, joulu-juhla vaivaisella, laskiainen laiskallakin.
On niitä syöty, ehk' ei saatu, sanoi hämäläinen silakoita.
On onni orvollakin, vaivaisellakin Jumala.
On ottaakin, jättääkin hyvän miehen naurismaassa.
On pukillakin parta, vaan ei miehen mieldä.
On sillä jäljet, vaan ei jänistä.
Opiksemme ikä pitkä, viisaudeksi vaiva kaikki.
Oppinut oluen juopi, oppimaton oksendaapi.
Oraassa on laihon alku, pojassa miehen mukaman.
Oravan leipä, sonnin sahti, miehen vakoon väsyttävät.
Ota siitä kussa on, pane siehen kuin tarvitaan.
Otteilla otetaan, kannuksilla ajetaan.
Oudoista omat tulevat, hyvät veljet vierahista.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja N
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Naiman nuorena pitää, ett' on vara vanhanakin.
Naitua naiset lihovat.
Naisesta nauravasta, orhista onduvasta, miehestä makaavasta varjele tuli punainen!
Narriks tulee narrattava, pilkaksi pilan tekiä.
Naitaissa kalua kyllä, killingiä kihlattaissa.
Naura, naura! ei naurain mieldä päähäs tule.
Nauretaan naineita, itketään kuolleita vuosikausia kumbiakin.
Nauris-maan kautta tie oikein on.
Nauru köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen pidosta.
Neuvo tuhmaa, ei saa mieldä ; keitä munaa, ei tule liendä.
Neuvolla työt tehdään, ei väen paljoudella.
Niinkuin metsässä huuhutaan, niin metsä kaikkuu ; niinkuin tyhmille puhutaan, niin tyhmä vastaa.
Niin köyhä elää kuin märkä palaa.
Niin monda mieldä kuin päätä.
Niin ovat pahnat kuin eläimetkin.
Niin vissi kuin viisi sormea.
Niin pitkä niini puussa, kuin on pitkä itse puukin.
Niin puhutaan kuin juodakin saadaan.
Niittu pellon emä on.
Niitä kaloja saadaan kuin ongitaangin.
Noista viisas virren teki, hullun pitkistä puheista.
Nosta koira kaivosta, saat vettä silmilles.
Nosta konna mättähälle, niin se nskaas hyppää.
Nuolee petokin poikaansa.
Nuoruus hulluus, viisaus vanhuus.
Näkyvät elävän silmät, ei kuolleen koskaan.
Nälkä kahleisiin saattaa.
Nälkä leivän särvin on.
Nälkä perheelle toran tuottaa.
Nälkä ruoan paras suola.
Nälkä syömätä tulee, vilu päivän paistamata.
Nälkä varhain syöneen, halla myöhä kylväneen.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Naiman nuorena pitää, ett' on vara vanhanakin.
Naitua naiset lihovat.
Naisesta nauravasta, orhista onduvasta, miehestä makaavasta varjele tuli punainen!
Narriks tulee narrattava, pilkaksi pilan tekiä.
Naitaissa kalua kyllä, killingiä kihlattaissa.
Naura, naura! ei naurain mieldä päähäs tule.
Nauretaan naineita, itketään kuolleita vuosikausia kumbiakin.
Nauris-maan kautta tie oikein on.
Nauru köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen pidosta.
Neuvo tuhmaa, ei saa mieldä ; keitä munaa, ei tule liendä.
Neuvolla työt tehdään, ei väen paljoudella.
Niinkuin metsässä huuhutaan, niin metsä kaikkuu ; niinkuin tyhmille puhutaan, niin tyhmä vastaa.
Niin köyhä elää kuin märkä palaa.
Niin monda mieldä kuin päätä.
Niin ovat pahnat kuin eläimetkin.
Niin vissi kuin viisi sormea.
Niin pitkä niini puussa, kuin on pitkä itse puukin.
Niin puhutaan kuin juodakin saadaan.
Niittu pellon emä on.
Niitä kaloja saadaan kuin ongitaangin.
Noista viisas virren teki, hullun pitkistä puheista.
Nosta koira kaivosta, saat vettä silmilles.
Nosta konna mättähälle, niin se nskaas hyppää.
Nuolee petokin poikaansa.
Nuoruus hulluus, viisaus vanhuus.
Näkyvät elävän silmät, ei kuolleen koskaan.
Nälkä kahleisiin saattaa.
Nälkä leivän särvin on.
Nälkä perheelle toran tuottaa.
Nälkä ruoan paras suola.
Nälkä syömätä tulee, vilu päivän paistamata.
Nälkä varhain syöneen, halla myöhä kylväneen.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja M
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Maahan katsoo maattu piika, ylös puhdas puna-poski.
Maa kasvaa maatessakin, peldo pehtaroitessakin.
Maalda mies pois saadaan, vaan ei tavoildansa.
Maallansa mies paljo maksaa.
Maan tie köyhtyneen, kirkon nurkka nukkuneen.
Maa naittaa pahatkin pijat, isän peldo ilkeätkin.
Maan tähden tyhmätkin, pellon tähden pahatkin naidaan.
Maa omansa perii.
Menemätä saa olla, vaan ei viipymätä.
Meni pyytä pyytämään, koppelo (metsäs) kotona katosi.
Merellä on matka suora, mutta maalla mukavambi.
Merellä silmät, metsässä korvat tarvitaan.
Mesi-marja mielittäissä, omena otettaissa, vaan votsa vihittynä.
Mieldä kerjätessäkin tarvitaan, ett' ei kahdesti yhteen porttiin mennä.
Mieli harras työn tekee, ei voima väkevängän.
Mies luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartiaksi.
Mies makaa, onni valvoo.
Mies se, joka mielensä hillitsee.
Mies se, joka puheensa pitää.
Mies syö, mies saa, miehelle andaa Jumala.
Miestä myöden miekka vyöllä, kilpi kandajan mukahan.
Miestä toivon pojastani, pian syö, pikemmin kengii.
Mies vieras vian näkee talon toisen tyttäressä.
Mies voitettukin on.
Milloin paha härkä puskee, milloin nuolee.
Minä herra, sinä herra ; kuka meistä kontin kandaa?
Minä muita, muut minua palkata panettelevat.
Missä miehiä, siellä mieliä.
Missäs harakka, jos ei sian tappajaisissa.
Missäs koira vanhenee, jos ei juostessansa.
Missäs köyhä häviää, jos ei toivossa rikkaaksi tulevansa?
Mistä hoikka, siitä poikki.
Mitä kukko noukahtaa, se kanaan kajahtaa.
Mitä miehen mustuudesta, makkaran kiperyydestä.
Mitä nuori oppii, sen hän muistaa vanhanakin.
Mitä on lehmän lypsystä, joka maitonsa kaataa.
Mitä pitkästä iästä, harjoittamata hyvyyttä.
Monda juonda juopuneella, sekä itkee että nauraa.
Monda ojaa pienykäistä suuren kosken kasvattavat.
Monda tuima näitä saa, sanoi sondiainen, kuin päin seinään lensi.
Moni muualla mulko-silmä, kotonansa kyyny-silmä.
Moni vanhaksi pyytää, mutt' ei pääse puoletkaan.
Muita moni naittelee, itse naisi naittajakin.
Munan tuo, kanan vie.
Muodoksi molemmat silmät, ajaa asian yhdelläkin.
Murhe tuottaa mustan muodon, pahat päivät parran pitkän, halu harmahan hapenan.
Muu maa mustikka, oma maa mansikka.
Muunoin liendä leivän kanssa, muunoin leivätä lihaa.
Mykkä viisas, hullu väkevä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Maahan katsoo maattu piika, ylös puhdas puna-poski.
Maa kasvaa maatessakin, peldo pehtaroitessakin.
Maalda mies pois saadaan, vaan ei tavoildansa.
Maallansa mies paljo maksaa.
Maan tie köyhtyneen, kirkon nurkka nukkuneen.
Maa naittaa pahatkin pijat, isän peldo ilkeätkin.
Maan tähden tyhmätkin, pellon tähden pahatkin naidaan.
Maa omansa perii.
Menemätä saa olla, vaan ei viipymätä.
Meni pyytä pyytämään, koppelo (metsäs) kotona katosi.
Merellä on matka suora, mutta maalla mukavambi.
Merellä silmät, metsässä korvat tarvitaan.
Mesi-marja mielittäissä, omena otettaissa, vaan votsa vihittynä.
Mieldä kerjätessäkin tarvitaan, ett' ei kahdesti yhteen porttiin mennä.
Mieli harras työn tekee, ei voima väkevängän.
Mies luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartiaksi.
Mies makaa, onni valvoo.
Mies se, joka mielensä hillitsee.
Mies se, joka puheensa pitää.
Mies syö, mies saa, miehelle andaa Jumala.
Miestä myöden miekka vyöllä, kilpi kandajan mukahan.
Miestä toivon pojastani, pian syö, pikemmin kengii.
Mies vieras vian näkee talon toisen tyttäressä.
Mies voitettukin on.
Milloin paha härkä puskee, milloin nuolee.
Minä herra, sinä herra ; kuka meistä kontin kandaa?
Minä muita, muut minua palkata panettelevat.
Missä miehiä, siellä mieliä.
Missäs harakka, jos ei sian tappajaisissa.
Missäs koira vanhenee, jos ei juostessansa.
Missäs köyhä häviää, jos ei toivossa rikkaaksi tulevansa?
Mistä hoikka, siitä poikki.
Mitä kukko noukahtaa, se kanaan kajahtaa.
Mitä miehen mustuudesta, makkaran kiperyydestä.
Mitä nuori oppii, sen hän muistaa vanhanakin.
Mitä on lehmän lypsystä, joka maitonsa kaataa.
Mitä pitkästä iästä, harjoittamata hyvyyttä.
Monda juonda juopuneella, sekä itkee että nauraa.
Monda ojaa pienykäistä suuren kosken kasvattavat.
Monda tuima näitä saa, sanoi sondiainen, kuin päin seinään lensi.
Moni muualla mulko-silmä, kotonansa kyyny-silmä.
Moni vanhaksi pyytää, mutt' ei pääse puoletkaan.
Muita moni naittelee, itse naisi naittajakin.
Munan tuo, kanan vie.
Muodoksi molemmat silmät, ajaa asian yhdelläkin.
Murhe tuottaa mustan muodon, pahat päivät parran pitkän, halu harmahan hapenan.
Muu maa mustikka, oma maa mansikka.
Muunoin liendä leivän kanssa, muunoin leivätä lihaa.
Mykkä viisas, hullu väkevä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja L
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Laari langat kehrää, aitta kangahat kutoopi.
Ladossa heinä lapoolla on.
Lähjat lain lumoavat, rasva pyörän pyörittääpi.
Laho-puu veden vetää, mies vanha oluen juo.
Lainaa kalus kylälle, sohi sormellas kotona.
Laiska lapsille parembi, ruma työhön rohkeambi.
Lalli etsi lakkiansa, lallin lakki pään laella.
Lapsella on lapsen mieli, tyhmällä on tyhmä kieli.
Lapsena on lapsi kuningaankin poika.
Lapsi ombi laiskan turva, vireääkin viivyttääpi.
Laulaa lapsi syötyänsä, itkee ilman olduansa.
Laulunsa jälkeen lindu, tapainsa jälkeen ihminen nimitetään.
Laikki siansa saa, kotonsa koira löytää.
Leuoistansa lehmä lypsää, ruoalla työ tehdään.
Lieheällä lesken mieli miehen toisen toivossa.
Lihainen kieli leikkaa luisen kaulan.
Lihan uusi lihoittaa, kalan uusi kuolettaa.
Liika vaiva vieraista.
Lijan liikkuva näkee muiden ihmisten menoissa.
Liikkuu tuppi Linnan työssä, olka-pää omassa työssä.
Liki nälkäinen täi puree.
Lippu liinaa, lappu lautaa on osa ihmisellä kuolemassa.
Lisänä rikka rokassa, sisän-lisko taikinassa.
Luondo huoraksi saattaa, oma tahto varkaaksi.
Lupaus hyvä, ando parembi.
Lupa leikkiä puhua, ehk' ei tarve irvistellä.
Lupa kysyä, vaikk' ei varaa ostaa.
Luu lihan jakajalle, huora pijan valitsialle.
Luu lihan kasvattaa, peldo talon rakendaa.
Luuta liki liha makeambi.
Lyhyet ovat valheen jäljet.
Lyöden lapset rakkahammat, hautoen pajukin parembi.
Lyö sikaa, pese porsasta, yhdellä lailla ne vinguvat.
Lähimmäistänsä lehmäkin nuolee.
Lähtemään vieras tullut on.
Lähtemätä saa olla, vaan ei viipymätä.
Lämmin hyvä kesälläkin, ruoka vilja-vuosinakin.
Lännen tuulet länseämmät, idän pakkaiset pahimmat.
Läsnä leipä taikinasta, läsnä piika kasvamassa.
Lästä naiminen parembi, kaukaa hevoisen kauppa.
Löytää hyväkin vertaisensa.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Laari langat kehrää, aitta kangahat kutoopi.
Ladossa heinä lapoolla on.
Lähjat lain lumoavat, rasva pyörän pyörittääpi.
Laho-puu veden vetää, mies vanha oluen juo.
Lainaa kalus kylälle, sohi sormellas kotona.
Laiska lapsille parembi, ruma työhön rohkeambi.
Lalli etsi lakkiansa, lallin lakki pään laella.
Lapsella on lapsen mieli, tyhmällä on tyhmä kieli.
Lapsena on lapsi kuningaankin poika.
Lapsi ombi laiskan turva, vireääkin viivyttääpi.
Laulaa lapsi syötyänsä, itkee ilman olduansa.
Laulunsa jälkeen lindu, tapainsa jälkeen ihminen nimitetään.
Laikki siansa saa, kotonsa koira löytää.
Leuoistansa lehmä lypsää, ruoalla työ tehdään.
Lieheällä lesken mieli miehen toisen toivossa.
Lihainen kieli leikkaa luisen kaulan.
Lihan uusi lihoittaa, kalan uusi kuolettaa.
Liika vaiva vieraista.
Lijan liikkuva näkee muiden ihmisten menoissa.
Liikkuu tuppi Linnan työssä, olka-pää omassa työssä.
Liki nälkäinen täi puree.
Lippu liinaa, lappu lautaa on osa ihmisellä kuolemassa.
Lisänä rikka rokassa, sisän-lisko taikinassa.
Luondo huoraksi saattaa, oma tahto varkaaksi.
Lupaus hyvä, ando parembi.
Lupa leikkiä puhua, ehk' ei tarve irvistellä.
Lupa kysyä, vaikk' ei varaa ostaa.
Luu lihan jakajalle, huora pijan valitsialle.
Luu lihan kasvattaa, peldo talon rakendaa.
Luuta liki liha makeambi.
Lyhyet ovat valheen jäljet.
Lyöden lapset rakkahammat, hautoen pajukin parembi.
Lyö sikaa, pese porsasta, yhdellä lailla ne vinguvat.
Lähimmäistänsä lehmäkin nuolee.
Lähtemään vieras tullut on.
Lähtemätä saa olla, vaan ei viipymätä.
Lämmin hyvä kesälläkin, ruoka vilja-vuosinakin.
Lännen tuulet länseämmät, idän pakkaiset pahimmat.
Läsnä leipä taikinasta, läsnä piika kasvamassa.
Lästä naiminen parembi, kaukaa hevoisen kauppa.
Löytää hyväkin vertaisensa.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja K
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Kaali on minun kaimani, vellingi veljeni, puuro paras ystäväni.
Kaatuu kerran kituva puu, kuolee kauan sairastanut.
Kahden kauppa, kolmannen korva-puusti.
Kaksi sairaalla tapaa, joko kuolee taikka paranee.
Kaksi tietä tiineellä, joko luo taikka kandaa.
Kaksi veistä varkahalla, tyhjä kuppi toisen vyöllä.
Kahden kerran köysikin vahva on.
Kaikissa näissä ollaan, sanoi akka, kuin kuoppaan kulki.
Kaikki kauniit kotona, ihanat isän majassa, kempit kirkko-vaatteissansa.
Kaikkia muuta mies katuu, vaan ei nuorena naimistansa, eikä varhain nousemistansa.
Kaikki karhun tundevat, ei karhu ketään tunne.
Kaikki köyhät hiljaiset, kaikki rikkaat kopeat.
Kaksi on yhden hyvängin herra.
Kaksin täällä kaikki ovat, kaksin aidan seipähätkin.
Kaksittain kaikki paras ; kaksi orrella pysyy.
Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään.
Kalvetaan luu lihavangin, syödään liha laihemmangin.
Karja kirjava kedolla, ihmisen ikä kirjavambi.
Kaste-kortta kaukaa etsitään, apilas aidan viereen jätetään.
Kasvaa kivinen peldo, vaan ei kasva kakkarainen.
Kasvaa rupinengin porsas, vaan ei karvoitu.
Kasvot pijan puhe-miehet.
Katso koiraa kuonoon ei karvaan.
Katti kaiken saaliinsa syö, köyry-selkä sittekin on.
Kaunis kaakku pääldä nähden, akanainen aldapuolen.
Kaunis nuori, viisas vanha.
Kauroilla otetaan, kannuksilla ajetaan.
Kauroja (kylvetään) kakarin suuhun, käen suuhun herneitä.
Kauvas hyvä sanoma kuuluu, paha paljoa edemmä.
Kauvas viisas näkee, edemmäksi ajattelee.
Keitä munaa, et saa liendä, neuvo hullua, ei saa mieldä.
Kennen tuoppi, sen tupakka.
Kerta viisas petetään, vaan ei toista.
Kesä tulee keikutellen, talvi suuta vääristellen.
Kestikestiä vaatii, häät hyvät ristiäisiä.
Keveät leskengin kengät miestä toista toivoessa.
Kevättä kynttilästä, syksyä Uolevista.
Kielellänsä lindukin laulaa.
Kiitä kivistä maata, laita landa-savea.
Kipinästä maa kytee, tora tappelun tekee.
Kirkon kirves ja rauta-lapio köyhän velan maksaa.
Kirves hyvä kierteestä, viikate murenevasta.
Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä.
Kissan ilo on hiiren itku.
Kissan tullessa tupahan, hiiret reikihin menevät.
Kohtuus paras kustakin, kohtuus hyvä makkarastakin.
Koira kopea kotona, vaan ei viisas vieraallensa.
Koira käski händäänsä, händä käski karvojansa, karvat vasta kahisivat.
Koirat kutsuen tulevat, hyvät vieraat kutsumata. (Ystävän tykö, vaan ei kestiin)
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikkia kokee.
Kolmannesta kovasta pahakin palaa.
Kolmea ei tule uskoa: venettä vesille, hevoista tielle, vaimoa aitan vartiaksi.
Kolme miestä pienessäkin paatissa tarvitaan: yksi syö, toinen soutaa, kolmas perä-puikkoa pitää.
Kombastuu hevoinen kulkeissansa, saati ihminen puheissansa.
Koska kissa karhuksi pääsee, kaitse silloin karja-laumas.
Koska tippui tynnyrini, ystävitä yldä kyllä ; tynnyrini tyhjettyä, ystävät' ei yhtäkän.
Koskee se käteen jos lyötäväängin.
Kosk' on miekka hullun vyöllä, silloin verta vuodatetaan.
Koto-kauppa paras kauppa.
Koukun sauvu hengi mulla, maito-velli suurin surma, sanoi akka kuin sauvulla vaivattiin.
Kova kaikkiin koskee, ei pehmeä puoliingan.
Kovalle on koira luotu, kivillekin makaamaan.
Kovat kourat kuolemalla, pihdit sepällä pidemmät.
Kuin ei Vappuna vaossa (herne ja papu), niin ei pouka pohtimesta.
Kuin hullu markkinoille tulee, niin Saksa rahaa saa.
Kuin kauhalla aljetaan niin lusikata lopetetaan.
Kuin kovan näkee, niin koiraskin munii.
Kuin käteen niin kärsään.
Kuin on kaukana, niin ammuu, kuin on likellä, niin puskee, se on tapa pahan härjän.
Kuin on kuusen kaataja, kyll' on oksan ottaja.
Kuningas kurjakin kotonansa.
Kuin tulee aljetuksi, kyllä tulee kuluneeksi.
Kuin varkaat riitelevät, niin talon-poika hevoisensa saa.
Kuka koiran hännän nostaa, jos ei hän itse.
Kuka koto-varkaan katsoo.
Kuka solmes kanan munan, kiersi köyttä ruumenista.
Kuluu päivä pilvessäkin, menee aika murheessakin.
Kunnia hyvä tavara, hyvä vieras vilja-vuosi.
Kuolden koira tapansa heittää, ei paha koira kuolduakan.
Kunniaksi sonnilla suuret sarvet, vaan ei nenä miehellä.
Kunnia sille, jolle kunnia tulee.
Kuolema on kuuro ja sokea; se ei kuule eikä näe, koska händä rukoillaan.
Kuolevat kuningaatkin, vaipuvat valdiaatkin, saati minä poloinen poika.
Kurja mies aseetoina.
Kurki laiskan pellon sonnittaa.
Kussa haaska, sinne korpit kokounduvat.
Kussa kakku leivotaan, siinä toista toivotaan.
Kussa peura pehtaroitsee, siinä karva katkeaapi.
Kussa työ tehdään, siinä ruoka syödään.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peippoissesta, västäräkistä vähäisen.
Kuuluisa rikkaan tauti, ei köyhän kuolemakan.
Kuuro päivää kuluupi, laiskan kauvan kengiessä.
Kuvaisensa pojan kukkokin tekee.
Kuva syömätä elää, vaan ei ihminen.
Kyll' on työtä tekevällä, vettä kyllä soutajalla.
Kyllä aika tavaran kuluttaa, jos lisääkin.
Kyllä elävä palavansa tundee.
Kyllä ikä tavaran kokoo, vaan ei tavara ikää lisää.
Kyllä jalka kengän sioittaa, virka miehen opettaa.
Kyllä kaksikin sammakkoa kaivoon mahtuu.
Kyllä kesä kuivaa, jos kesä kastelee.
Kyllä koira haavansa nuolee.
Kyllä koira koiran tuntee.
Kyllä koira päänsä silittäjän tundee.
Kyllä kuiva rikka hännästä heldyy.
Kyllä kuollut paikkansa pitää.
Kyllä laiskalla pyhiä on.
Kyllä luu lihan kasvattaa, peldo palkitsee vahingon.
Kyllä maalla viisaita on, kuin merellä vahingo tulee.
Kyllä makaavalla unda on.
Kyllä matalakin kando kuorman kaataa.
Kyllä matka kuormaa lisää, tuska vaivoja valaa.
Kyllä mäki velkansa maksaa.
Kyllä on näkiöitä jos tekiöitäkin.
Kyllä on päiviä idässä, ehtoita lännessä.
Kyllä on rikkautta, kussa rakkautta.
Kyllä on yötä Uolevista, päivää Paavalista.
Kyllä ori tamman potkimisen tundee.
Kyllä pahalla katsojalla varkaita on.
Kyllä Pispalla Pappia on.
Kyllä rukki ruokaa tuo, kehrä-varsi keittämistä.
Kyllä sen päivä kuivaa, jonga yö kastelee.
Kyllä se oras tunduu, josta hyvä laiho tulee.
Kyllä se syitä löytää, joka lasta piestä tahtoo.
Kyllä sovindo siaa andaa.
Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa.
Kyllä susi syitä saa lammas-laumaa raadellansa.
Kyllä tervekin kuolee, sairaskin paranee.
Kyllä tuulet tulevat, kuin mä venheen vesille saan.
Kyllä tyhjä puolensa pitää.
Kyllä tyynässä vedessä niin paljon kaloja on kuin juoksevassakin.
Kyllä vanhalla vikoja on.
Kyllä voilla vieraita saa, oluella ystäviä.
Kyllä vuosi veronsa vie, ajastaika andimensa.
Kylmä kulda kumppaniksi, valjut vaimon rikkaudet.
Kylmät talven lämbymätkin, lämbymät kesän vilutkin.
Kylä siellä kussa kukko, haukkuu koira korvessakin.
Kynsistänsä kotka syö, sormistansa suomalainen.
Kädestä kärsään köyhän saalis.
Käki tuo suven sanoman. pääsky päivän lämbymän.
Kärsivä kaikki voittaa.
Kärsi kovaa pehmeän toivossa.
Käyden kylään kerkiää, juosten tielle jäädään.
Käy viisaskin vipuhun, hullu huhtoo sivutte.
Köyhä saa sammakolda sahtia, oravalta ohria.
Köyhä toivoo rikastuvansa, rikas pelkää häviävänsä.
Köyhyys toran taloon tuottaa.
Köyhyyttänsä köyhä verassa käy, ryysyillänsä rikas koreilee.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Kaali on minun kaimani, vellingi veljeni, puuro paras ystäväni.
Kaatuu kerran kituva puu, kuolee kauan sairastanut.
Kahden kauppa, kolmannen korva-puusti.
Kaksi sairaalla tapaa, joko kuolee taikka paranee.
Kaksi tietä tiineellä, joko luo taikka kandaa.
Kaksi veistä varkahalla, tyhjä kuppi toisen vyöllä.
Kahden kerran köysikin vahva on.
Kaikissa näissä ollaan, sanoi akka, kuin kuoppaan kulki.
Kaikki kauniit kotona, ihanat isän majassa, kempit kirkko-vaatteissansa.
Kaikkia muuta mies katuu, vaan ei nuorena naimistansa, eikä varhain nousemistansa.
Kaikki karhun tundevat, ei karhu ketään tunne.
Kaikki köyhät hiljaiset, kaikki rikkaat kopeat.
Kaksi on yhden hyvängin herra.
Kaksin täällä kaikki ovat, kaksin aidan seipähätkin.
Kaksittain kaikki paras ; kaksi orrella pysyy.
Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään.
Kalvetaan luu lihavangin, syödään liha laihemmangin.
Karja kirjava kedolla, ihmisen ikä kirjavambi.
Kaste-kortta kaukaa etsitään, apilas aidan viereen jätetään.
Kasvaa kivinen peldo, vaan ei kasva kakkarainen.
Kasvaa rupinengin porsas, vaan ei karvoitu.
Kasvot pijan puhe-miehet.
Katso koiraa kuonoon ei karvaan.
Katti kaiken saaliinsa syö, köyry-selkä sittekin on.
Kaunis kaakku pääldä nähden, akanainen aldapuolen.
Kaunis nuori, viisas vanha.
Kauroilla otetaan, kannuksilla ajetaan.
Kauroja (kylvetään) kakarin suuhun, käen suuhun herneitä.
Kauvas hyvä sanoma kuuluu, paha paljoa edemmä.
Kauvas viisas näkee, edemmäksi ajattelee.
Keitä munaa, et saa liendä, neuvo hullua, ei saa mieldä.
Kennen tuoppi, sen tupakka.
Kerta viisas petetään, vaan ei toista.
Kesä tulee keikutellen, talvi suuta vääristellen.
Kestikestiä vaatii, häät hyvät ristiäisiä.
Keveät leskengin kengät miestä toista toivoessa.
Kevättä kynttilästä, syksyä Uolevista.
Kielellänsä lindukin laulaa.
Kiitä kivistä maata, laita landa-savea.
Kipinästä maa kytee, tora tappelun tekee.
Kirkon kirves ja rauta-lapio köyhän velan maksaa.
Kirves hyvä kierteestä, viikate murenevasta.
Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä.
Kissan ilo on hiiren itku.
Kissan tullessa tupahan, hiiret reikihin menevät.
Kohtuus paras kustakin, kohtuus hyvä makkarastakin.
Koira kopea kotona, vaan ei viisas vieraallensa.
Koira käski händäänsä, händä käski karvojansa, karvat vasta kahisivat.
Koirat kutsuen tulevat, hyvät vieraat kutsumata. (Ystävän tykö, vaan ei kestiin)
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikkia kokee.
Kolmannesta kovasta pahakin palaa.
Kolmea ei tule uskoa: venettä vesille, hevoista tielle, vaimoa aitan vartiaksi.
Kolme miestä pienessäkin paatissa tarvitaan: yksi syö, toinen soutaa, kolmas perä-puikkoa pitää.
Kombastuu hevoinen kulkeissansa, saati ihminen puheissansa.
Koska kissa karhuksi pääsee, kaitse silloin karja-laumas.
Koska tippui tynnyrini, ystävitä yldä kyllä ; tynnyrini tyhjettyä, ystävät' ei yhtäkän.
Koskee se käteen jos lyötäväängin.
Kosk' on miekka hullun vyöllä, silloin verta vuodatetaan.
Koto-kauppa paras kauppa.
Koukun sauvu hengi mulla, maito-velli suurin surma, sanoi akka kuin sauvulla vaivattiin.
Kova kaikkiin koskee, ei pehmeä puoliingan.
Kovalle on koira luotu, kivillekin makaamaan.
Kovat kourat kuolemalla, pihdit sepällä pidemmät.
Kuin ei Vappuna vaossa (herne ja papu), niin ei pouka pohtimesta.
Kuin hullu markkinoille tulee, niin Saksa rahaa saa.
Kuin kauhalla aljetaan niin lusikata lopetetaan.
Kuin kovan näkee, niin koiraskin munii.
Kuin käteen niin kärsään.
Kuin on kaukana, niin ammuu, kuin on likellä, niin puskee, se on tapa pahan härjän.
Kuin on kuusen kaataja, kyll' on oksan ottaja.
Kuningas kurjakin kotonansa.
Kuin tulee aljetuksi, kyllä tulee kuluneeksi.
Kuin varkaat riitelevät, niin talon-poika hevoisensa saa.
Kuka koiran hännän nostaa, jos ei hän itse.
Kuka koto-varkaan katsoo.
Kuka solmes kanan munan, kiersi köyttä ruumenista.
Kuluu päivä pilvessäkin, menee aika murheessakin.
Kunnia hyvä tavara, hyvä vieras vilja-vuosi.
Kuolden koira tapansa heittää, ei paha koira kuolduakan.
Kunniaksi sonnilla suuret sarvet, vaan ei nenä miehellä.
Kunnia sille, jolle kunnia tulee.
Kuolema on kuuro ja sokea; se ei kuule eikä näe, koska händä rukoillaan.
Kuolevat kuningaatkin, vaipuvat valdiaatkin, saati minä poloinen poika.
Kurja mies aseetoina.
Kurki laiskan pellon sonnittaa.
Kussa haaska, sinne korpit kokounduvat.
Kussa kakku leivotaan, siinä toista toivotaan.
Kussa peura pehtaroitsee, siinä karva katkeaapi.
Kussa työ tehdään, siinä ruoka syödään.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peippoissesta, västäräkistä vähäisen.
Kuuluisa rikkaan tauti, ei köyhän kuolemakan.
Kuuro päivää kuluupi, laiskan kauvan kengiessä.
Kuvaisensa pojan kukkokin tekee.
Kuva syömätä elää, vaan ei ihminen.
Kyll' on työtä tekevällä, vettä kyllä soutajalla.
Kyllä aika tavaran kuluttaa, jos lisääkin.
Kyllä elävä palavansa tundee.
Kyllä ikä tavaran kokoo, vaan ei tavara ikää lisää.
Kyllä jalka kengän sioittaa, virka miehen opettaa.
Kyllä kaksikin sammakkoa kaivoon mahtuu.
Kyllä kesä kuivaa, jos kesä kastelee.
Kyllä koira haavansa nuolee.
Kyllä koira koiran tuntee.
Kyllä koira päänsä silittäjän tundee.
Kyllä kuiva rikka hännästä heldyy.
Kyllä kuollut paikkansa pitää.
Kyllä laiskalla pyhiä on.
Kyllä luu lihan kasvattaa, peldo palkitsee vahingon.
Kyllä maalla viisaita on, kuin merellä vahingo tulee.
Kyllä makaavalla unda on.
Kyllä matalakin kando kuorman kaataa.
Kyllä matka kuormaa lisää, tuska vaivoja valaa.
Kyllä mäki velkansa maksaa.
Kyllä on näkiöitä jos tekiöitäkin.
Kyllä on päiviä idässä, ehtoita lännessä.
Kyllä on rikkautta, kussa rakkautta.
Kyllä on yötä Uolevista, päivää Paavalista.
Kyllä ori tamman potkimisen tundee.
Kyllä pahalla katsojalla varkaita on.
Kyllä Pispalla Pappia on.
Kyllä rukki ruokaa tuo, kehrä-varsi keittämistä.
Kyllä sen päivä kuivaa, jonga yö kastelee.
Kyllä se oras tunduu, josta hyvä laiho tulee.
Kyllä se syitä löytää, joka lasta piestä tahtoo.
Kyllä sovindo siaa andaa.
Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa.
Kyllä susi syitä saa lammas-laumaa raadellansa.
Kyllä tervekin kuolee, sairaskin paranee.
Kyllä tuulet tulevat, kuin mä venheen vesille saan.
Kyllä tyhjä puolensa pitää.
Kyllä tyynässä vedessä niin paljon kaloja on kuin juoksevassakin.
Kyllä vanhalla vikoja on.
Kyllä voilla vieraita saa, oluella ystäviä.
Kyllä vuosi veronsa vie, ajastaika andimensa.
Kylmä kulda kumppaniksi, valjut vaimon rikkaudet.
Kylmät talven lämbymätkin, lämbymät kesän vilutkin.
Kylä siellä kussa kukko, haukkuu koira korvessakin.
Kynsistänsä kotka syö, sormistansa suomalainen.
Kädestä kärsään köyhän saalis.
Käki tuo suven sanoman. pääsky päivän lämbymän.
Kärsivä kaikki voittaa.
Kärsi kovaa pehmeän toivossa.
Käyden kylään kerkiää, juosten tielle jäädään.
Käy viisaskin vipuhun, hullu huhtoo sivutte.
Köyhä saa sammakolda sahtia, oravalta ohria.
Köyhä toivoo rikastuvansa, rikas pelkää häviävänsä.
Köyhyys toran taloon tuottaa.
Köyhyyttänsä köyhä verassa käy, ryysyillänsä rikas koreilee.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja I-J
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Idän ilmat ilkeämmät, pohjan pakkaiset pahimmat.
Idästä isot sateet, pohjaisesta poudat pitkät.
Idästä kesä, idästä talvi, idästä hyvä vuoden vilja.
Ihmisille vahingot tulevat, ei kiville eikä kannoille.
Ikä yksi ihmisellä, monda aikaa iässä.
Ikävä odottajan aika. päivä pitkä saalliitoina.
Ilda-rusko selvä ilma, aamu-rusko pilvipäivä.
Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää.
Illoin ilmat kiitetähän, huomenin hyvät emännät.
Ilo köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen pidosta.
Istualda rikas puhuu.
Isännän askeleet pellon sonnittavat.
Isännän silmä hevoisen lihoittaa.
Itku pitkästä ilosta, nikka kauan nauramasta.
Itse kiitän itseäni, itse mä tapani tunnen.
Itsestänsä ihminen asian arvaa.
Itsestänsä paha Pappi saarnaa.
J.
Jakajan osa vähin on.
Jatka jauhoja Jumala, kyllä kaivo vettä antaa.
Joka ainoansa andaa, se itsensä hävittää.
Joka endistä kiittää, se nykyistä moittaa.
Joka endistä kiittää, vastaista toivoo.
Joka hylkää hyvän vellin, syö se kaalin syljetyngin.
Joka kaikki makeat maistaa, kyllä se karvaat kakaisee.
Joka kaikki puhät pitää, se kaikki näljät näkee.
Joka kerran keksitään, sitä aina arvataan.
Joka kuritukseta kasvaa, se kunniata kuolee.
Joka leivillä alkaa, se lusikalla lopettaa.
Joka paljon lupaa, se vähän antaa.
Joka paljon saa, se enemmän pyytää.
Joka pelissä rikastuu, se tavoissa köyhtyy.
Joka pian uskoo, se pian petetään.
Joka piikana toruu, se vaimona tappelee.
Joka pitää keveän käden, pitäkön raskaan kukkaron.
Joka pitää suuren suun, pitäkön lempeän seljän.
Joka päivä lämmin leipä, joka päivä leivän loppu.
Joka sutta pakoo, sitä karhu kohtaa.
Joka syytä suuttuu, se lahjata leppyy.
Joka säästää saatuansa, sill' on ottaa tarvittaissa.
Joka säästää saatuansa, sill' on tarpeessa tavaraa.
Joka taajan kylvää, se laajan leikkaa.
Joka talosta tie Turkuun menee.
Joka tyynällä makaa, se tuulella soutaa.
Joko kulda kukkarossa, taikka sanda sieramissa.
Jok' on julma juhdallensa, se on valju vaimollensa.
Jok' on laiska lauvantaina, se on musta sunnundaina.
Jok' on nuorena nopea, se on valpas vanhanakin.
Jok' on ylen ylpee, kyllä sen nälkä nylkee.
Jo laki lainehtii, koska tuomari pikaria pitelee.
Jolla on leveä lanne, se tarvitsee suuret housut.
Joll' on paikka paikan päällä, sill' on markka markan päällä.
Joll' on raunio rahoja, sill' on suova ystäviä.
Jonga lehmä lähteessä, sen käsi sarvessa.
Jonga viina viivyttää, sitä sika imettää.
Jonne kakku kannetaan, seildä toista toivotaan.
Jo se aikaa kuoli, joka itseänsä laitti.
Jos ei kylmää Kynttilänä, taikka pauka Paavalina, kyllä kylmääpi kesällä.
Jos ei papu ole varhain vaossa, ei se pouka pontimessa.
Jos kalikkaan sattuu, niin koiraangin koskee.
Jos kettu kuolee, kyllä händä jää.
Jos on koiria, kyllä on kapuloitakin.
Jon on mies vähä, kyllä on laki luja.
Jos on virsussa varaa, kyllä on tielläkin tilaa.
Jos takki tavat ilmoittelis, puhuis paita pellavainen ; harvoin naitais neitsykäinen, miest' ei monda uskottaisi.
Jota enemmän kissan selkää silitetään, sitä enemmän se händäänsä nostaa.
Jota enemmän sondaa liikutetaan, sitä enemmän höyryää.
Jotain juomarille tapahtuu ; joko kissat kengät syövät, taikka kintaat katoavat.
Jota kandaja parempi, sitä juttu julkisembi.
Jota useampi keittäjä, sitä vetelämbi liemi.
Joulu juhlista paras, Pappi paras vierahista.
Jouten syönyt sairastaa, jouten joutilas lepää.
Jumala andaa andajalle, andaja tasan paneepi.
Jumalalla onnen ohjat, Luojalla lukyn avaimet, vaan ei kateen kainalossa, pahan suovan sormen päässä.
Jumalan kanssa on paras kauppaa tehdä.
Jumala varjele kannuksia kanan jaloista, kukon suusta hambaita.
Juodaan joki-vedetkin, kosk'ei läsnä lähdevettä.
Juoman Jouluna pitää, lihaa syömän laskiaisna.
Juopuvat oluen juojat, vaipuvat valhetteliat, kielen kandajat katoovat.
Juosten matka joutusambi, ehkä käyden keveämbi.
Juuressa heinän sato on.
Jyvillä sika lihoo, vaimo laiska taikinalla.
Jälki jääneen neuvoo, umbi eksyttää hyvängin.
Järki miehen, terä veitsen kunnia.
Jätetty tehdä taitaan, ei haaskattu.
Jäävät hyvätkin, naidaan pahatkin.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Idän ilmat ilkeämmät, pohjan pakkaiset pahimmat.
Idästä isot sateet, pohjaisesta poudat pitkät.
Idästä kesä, idästä talvi, idästä hyvä vuoden vilja.
Ihmisille vahingot tulevat, ei kiville eikä kannoille.
Ikä yksi ihmisellä, monda aikaa iässä.
Ikävä odottajan aika. päivä pitkä saalliitoina.
Ilda-rusko selvä ilma, aamu-rusko pilvipäivä.
Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää.
Illoin ilmat kiitetähän, huomenin hyvät emännät.
Ilo köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen pidosta.
Istualda rikas puhuu.
Isännän askeleet pellon sonnittavat.
Isännän silmä hevoisen lihoittaa.
Itku pitkästä ilosta, nikka kauan nauramasta.
Itse kiitän itseäni, itse mä tapani tunnen.
Itsestänsä ihminen asian arvaa.
Itsestänsä paha Pappi saarnaa.
J.
Jakajan osa vähin on.
Jatka jauhoja Jumala, kyllä kaivo vettä antaa.
Joka ainoansa andaa, se itsensä hävittää.
Joka endistä kiittää, se nykyistä moittaa.
Joka endistä kiittää, vastaista toivoo.
Joka hylkää hyvän vellin, syö se kaalin syljetyngin.
Joka kaikki makeat maistaa, kyllä se karvaat kakaisee.
Joka kaikki puhät pitää, se kaikki näljät näkee.
Joka kerran keksitään, sitä aina arvataan.
Joka kuritukseta kasvaa, se kunniata kuolee.
Joka leivillä alkaa, se lusikalla lopettaa.
Joka paljon lupaa, se vähän antaa.
Joka paljon saa, se enemmän pyytää.
Joka pelissä rikastuu, se tavoissa köyhtyy.
Joka pian uskoo, se pian petetään.
Joka piikana toruu, se vaimona tappelee.
Joka pitää keveän käden, pitäkön raskaan kukkaron.
Joka pitää suuren suun, pitäkön lempeän seljän.
Joka päivä lämmin leipä, joka päivä leivän loppu.
Joka sutta pakoo, sitä karhu kohtaa.
Joka syytä suuttuu, se lahjata leppyy.
Joka säästää saatuansa, sill' on ottaa tarvittaissa.
Joka säästää saatuansa, sill' on tarpeessa tavaraa.
Joka taajan kylvää, se laajan leikkaa.
Joka talosta tie Turkuun menee.
Joka tyynällä makaa, se tuulella soutaa.
Joko kulda kukkarossa, taikka sanda sieramissa.
Jok' on julma juhdallensa, se on valju vaimollensa.
Jok' on laiska lauvantaina, se on musta sunnundaina.
Jok' on nuorena nopea, se on valpas vanhanakin.
Jok' on ylen ylpee, kyllä sen nälkä nylkee.
Jo laki lainehtii, koska tuomari pikaria pitelee.
Jolla on leveä lanne, se tarvitsee suuret housut.
Joll' on paikka paikan päällä, sill' on markka markan päällä.
Joll' on raunio rahoja, sill' on suova ystäviä.
Jonga lehmä lähteessä, sen käsi sarvessa.
Jonga viina viivyttää, sitä sika imettää.
Jonne kakku kannetaan, seildä toista toivotaan.
Jo se aikaa kuoli, joka itseänsä laitti.
Jos ei kylmää Kynttilänä, taikka pauka Paavalina, kyllä kylmääpi kesällä.
Jos ei papu ole varhain vaossa, ei se pouka pontimessa.
Jos kalikkaan sattuu, niin koiraangin koskee.
Jos kettu kuolee, kyllä händä jää.
Jos on koiria, kyllä on kapuloitakin.
Jon on mies vähä, kyllä on laki luja.
Jos on virsussa varaa, kyllä on tielläkin tilaa.
Jos takki tavat ilmoittelis, puhuis paita pellavainen ; harvoin naitais neitsykäinen, miest' ei monda uskottaisi.
Jota enemmän kissan selkää silitetään, sitä enemmän se händäänsä nostaa.
Jota enemmän sondaa liikutetaan, sitä enemmän höyryää.
Jotain juomarille tapahtuu ; joko kissat kengät syövät, taikka kintaat katoavat.
Jota kandaja parempi, sitä juttu julkisembi.
Jota useampi keittäjä, sitä vetelämbi liemi.
Joulu juhlista paras, Pappi paras vierahista.
Jouten syönyt sairastaa, jouten joutilas lepää.
Jumala andaa andajalle, andaja tasan paneepi.
Jumalalla onnen ohjat, Luojalla lukyn avaimet, vaan ei kateen kainalossa, pahan suovan sormen päässä.
Jumalan kanssa on paras kauppaa tehdä.
Jumala varjele kannuksia kanan jaloista, kukon suusta hambaita.
Juodaan joki-vedetkin, kosk'ei läsnä lähdevettä.
Juoman Jouluna pitää, lihaa syömän laskiaisna.
Juopuvat oluen juojat, vaipuvat valhetteliat, kielen kandajat katoovat.
Juosten matka joutusambi, ehkä käyden keveämbi.
Juuressa heinän sato on.
Jyvillä sika lihoo, vaimo laiska taikinalla.
Jälki jääneen neuvoo, umbi eksyttää hyvängin.
Järki miehen, terä veitsen kunnia.
Jätetty tehdä taitaan, ei haaskattu.
Jäävät hyvätkin, naidaan pahatkin.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Valittuja suomalaisia sananlaskuja H
Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Halaus halun lisää, suun ando hyvän sovinnon.
Halla hanhen (pois mennesä) siiven alla, talvi joutsenen takana.
Halla hiljain kylväneellä, nälkä siemenen syöjällä.
Halla matalan meren kylmää, vähä köyhän juovutta.
Halpa köyhän kalu on.
Halpa vaimo haldiaton, avoi pieletön veräjä.
Halpa vaimo lapseton, paha hännätön hevoinen.
Hambaista koiran ase.
Harvoin Helluntai tähätön, harvoin Juhannes jyvätön.
Harvoin hyvänä, kauvan pahana, iän päivän ilkeänä.
Harvoin miniätä kiitetään, harvoin vuohta siunataan.
Harvoin nähden harakkakin kaunis on.
Harvoin viisas vihastuu, harva siitä ihastuu.
Haukkuu huonokin koira hyvän koiran kahleissa.
Haukkuu paha koira hyvänäkin pidettäissä.
Hellä purtu, arka lyöty.
Hellät työttömän kädet, arat armoin kasvatetun.
Hepo hellä varsallensa, ukko hellä akallensa, vaimo varsin lapsillensa.
Herroilla herrain koirat, hännättömät, hailuttomat.
Hevoisessa hengi miehen, vaimossa talon pidändä.
Hevoistansa hullu kiitti, mielipuoli poikiansa.
Hiki hellän, lämmin laiskan, pakkainen pahan miehen.
Hiki hyvän hevoisen, vahto varsan kunnia.
Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
Hiljaa tehty hyvin tehty.
Hullu huolensa puhuupi huolen tundemattomalle.
Hulluilla herrat kyntävät.
Hullukin hyvän tundee, maun maistaapi sokea.
Hullun ajatukset ovat hajalla, kuin akanat tuulessa.
Hullun aika hangitessa menee.
Hullun eväs ensin syödään.
Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin.
Hullu pilaan suutuu, viisas vastaa puolestansa.
Hullu puuroa puree, hullu kalvettua kalvaa.
Hullu saapaa vihaa, sitä saa saamatongin.
Hullu suuna, houkka päänä, mieletön kitana kaikki.
Hullu vasikan kanssa kilpaa juoksee.
Hullu virtensä tyyni laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa, hullu valheelle nauraa.
Humala mielen ottaa, Jumala mielen andaa.
Humalassa hullut kaikki, pahat paljon juotuansa.
Huoli heikoksi tekeepi, murhe muita mustemmaksi.
Huora luulee kaikki sisariksensa, varas kaikki veljiksensä.
Huoran itku, varkaan vala, juopuneen Jumalan kiitos, ei ne merkitse mitäkän.
Huorat hulluksi tekevät, sala-vaimot vaivaiseksi.
Huomaa variskin vasta-tuulen, mies voittaa vahingonsa.
Hupa aika ystäväin seassa.
Hupa hovissa elämä, vaikka päälle vaarallinen.
Huuto hätäisen kumppani.
Hyv' on lapsen lasna olla, kuin on vanhempi varona.
Hyv' on olla hymbyrällä, kaunis kamburajalalla ; ei sitä sotaan viedä, eikä tahdota tappeluun.
Hyvä akka aikanansa, ehkä toruu toisinansa.
Hyvä hyljätään pahoilda, paha kaikilda ylen katsotaan.
Hyvä hyvällä saadaan, sokealla silmä-puoli.
Hyvä hyvästi elää, kaunis kuolla kunnialla.
Hyvä hyvään sopii, suosio leivän lisää.
Hyvä joukossa Jumala, onni kaunis kumppanina.
Hyvä kaikkiin sopii.
Hyvä kellä kauvas kuuluu, paha sanoma edemmä.
Hyvä kiitetyn mieli, vetelä kiitoksen liemi.
Hyvä kukin kuolduansa, ehkä paha eläissänsä.
Hyvä kuollut, kaunis kadonnut, ehkä elävä parembi.
Hyvä kyllä, hullu kyndää, jättää kyynärän vaon väliä.
Hyvä lapsi itse vitsan tuo, ei paha hosuengan parane.
Hyvä lapsi laiskan vaimon, viivyttelevä vireän.
Hyvän pinon tykönä on hyvä lastuja poimia.
Hyvä on rikkaana olla, terveenä kauan elää.
Hyvä on toisen housuilla tuleen istua.
Hyvä puusta puhua, mäen päällä mällästellä.
Hyvä suossa suuri jalka, kirkossa kepeä kengä.
Hyvä suulas, paha kieläs, vait oleva paras on.
Hyvä sydän huoraksi saattaa, vapaa tahto varkaaksi.
Hyvä syönettä syöttää, oppinetta opettaa.
Hyvä taitavan laulaa.
Hyvä tapa tappeluksessa ; se lyö joka ennättää.
Hyvä tiessä ystävä, reppu reessä parembi.
Hyvät pijat, kauniit tyttäret ; mistä pahat vaimot tulevat?
Hyvä Tuomas Joulun tuopi, hiiva-nuutti hiivan saapi.
Hyvä tyynä tyttö-lapsi, raisuna ori-hevoinen.
Hyvä vanhan vaeldaa hyvän nuoremman nojalla.
Hyvä virka varkahalla, mutta kaulalle kamala.
Händänä hyvä hevoinen, paha piika palmikoina.
Häpeä hevon purema, häpeämbi vaimon lyömä.
Häpeä häistä lähteissä juoda joelda vettä.
Hätä käskee härjän juosta, pakko paimenen paeta.
Hätäyndynyt hullu on, vaan ei mies vahingossa.
Häviää kylän käviä.
Höyhenistänsä lindu, tavoistansa mies tunnetaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Halaus halun lisää, suun ando hyvän sovinnon.
Halla hanhen (pois mennesä) siiven alla, talvi joutsenen takana.
Halla hiljain kylväneellä, nälkä siemenen syöjällä.
Halla matalan meren kylmää, vähä köyhän juovutta.
Halpa köyhän kalu on.
Halpa vaimo haldiaton, avoi pieletön veräjä.
Halpa vaimo lapseton, paha hännätön hevoinen.
Hambaista koiran ase.
Harvoin Helluntai tähätön, harvoin Juhannes jyvätön.
Harvoin hyvänä, kauvan pahana, iän päivän ilkeänä.
Harvoin miniätä kiitetään, harvoin vuohta siunataan.
Harvoin nähden harakkakin kaunis on.
Harvoin viisas vihastuu, harva siitä ihastuu.
Haukkuu huonokin koira hyvän koiran kahleissa.
Haukkuu paha koira hyvänäkin pidettäissä.
Hellä purtu, arka lyöty.
Hellät työttömän kädet, arat armoin kasvatetun.
Hepo hellä varsallensa, ukko hellä akallensa, vaimo varsin lapsillensa.
Herroilla herrain koirat, hännättömät, hailuttomat.
Hevoisessa hengi miehen, vaimossa talon pidändä.
Hevoistansa hullu kiitti, mielipuoli poikiansa.
Hiki hellän, lämmin laiskan, pakkainen pahan miehen.
Hiki hyvän hevoisen, vahto varsan kunnia.
Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
Hiljaa tehty hyvin tehty.
Hullu huolensa puhuupi huolen tundemattomalle.
Hulluilla herrat kyntävät.
Hullukin hyvän tundee, maun maistaapi sokea.
Hullun ajatukset ovat hajalla, kuin akanat tuulessa.
Hullun aika hangitessa menee.
Hullun eväs ensin syödään.
Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin.
Hullu pilaan suutuu, viisas vastaa puolestansa.
Hullu puuroa puree, hullu kalvettua kalvaa.
Hullu saapaa vihaa, sitä saa saamatongin.
Hullu suuna, houkka päänä, mieletön kitana kaikki.
Hullu vasikan kanssa kilpaa juoksee.
Hullu virtensä tyyni laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa, hullu valheelle nauraa.
Humala mielen ottaa, Jumala mielen andaa.
Humalassa hullut kaikki, pahat paljon juotuansa.
Huoli heikoksi tekeepi, murhe muita mustemmaksi.
Huora luulee kaikki sisariksensa, varas kaikki veljiksensä.
Huoran itku, varkaan vala, juopuneen Jumalan kiitos, ei ne merkitse mitäkän.
Huorat hulluksi tekevät, sala-vaimot vaivaiseksi.
Huomaa variskin vasta-tuulen, mies voittaa vahingonsa.
Hupa aika ystäväin seassa.
Hupa hovissa elämä, vaikka päälle vaarallinen.
Huuto hätäisen kumppani.
Hyv' on lapsen lasna olla, kuin on vanhempi varona.
Hyv' on olla hymbyrällä, kaunis kamburajalalla ; ei sitä sotaan viedä, eikä tahdota tappeluun.
Hyvä akka aikanansa, ehkä toruu toisinansa.
Hyvä hyljätään pahoilda, paha kaikilda ylen katsotaan.
Hyvä hyvällä saadaan, sokealla silmä-puoli.
Hyvä hyvästi elää, kaunis kuolla kunnialla.
Hyvä hyvään sopii, suosio leivän lisää.
Hyvä joukossa Jumala, onni kaunis kumppanina.
Hyvä kaikkiin sopii.
Hyvä kellä kauvas kuuluu, paha sanoma edemmä.
Hyvä kiitetyn mieli, vetelä kiitoksen liemi.
Hyvä kukin kuolduansa, ehkä paha eläissänsä.
Hyvä kuollut, kaunis kadonnut, ehkä elävä parembi.
Hyvä kyllä, hullu kyndää, jättää kyynärän vaon väliä.
Hyvä lapsi itse vitsan tuo, ei paha hosuengan parane.
Hyvä lapsi laiskan vaimon, viivyttelevä vireän.
Hyvän pinon tykönä on hyvä lastuja poimia.
Hyvä on rikkaana olla, terveenä kauan elää.
Hyvä on toisen housuilla tuleen istua.
Hyvä puusta puhua, mäen päällä mällästellä.
Hyvä suossa suuri jalka, kirkossa kepeä kengä.
Hyvä suulas, paha kieläs, vait oleva paras on.
Hyvä sydän huoraksi saattaa, vapaa tahto varkaaksi.
Hyvä syönettä syöttää, oppinetta opettaa.
Hyvä taitavan laulaa.
Hyvä tapa tappeluksessa ; se lyö joka ennättää.
Hyvä tiessä ystävä, reppu reessä parembi.
Hyvät pijat, kauniit tyttäret ; mistä pahat vaimot tulevat?
Hyvä Tuomas Joulun tuopi, hiiva-nuutti hiivan saapi.
Hyvä tyynä tyttö-lapsi, raisuna ori-hevoinen.
Hyvä vanhan vaeldaa hyvän nuoremman nojalla.
Hyvä virka varkahalla, mutta kaulalle kamala.
Händänä hyvä hevoinen, paha piika palmikoina.
Häpeä hevon purema, häpeämbi vaimon lyömä.
Häpeä häistä lähteissä juoda joelda vettä.
Hätä käskee härjän juosta, pakko paimenen paeta.
Hätäyndynyt hullu on, vaan ei mies vahingossa.
Häviää kylän käviä.
Höyhenistänsä lindu, tavoistansa mies tunnetaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)