Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Ehtoo karjan, yö perheen kokoo.
Ei aika miestä odota, jos ei mies aikaa.
Ei ajettu tie ruohotu.
Ei anna mammona maata, eikä lekkeri levätä.
Ei auta linnun lendää, sitte kuin sihvet leikataan.
Ei endisellä kauan eletä, jos ei vuodet varaa lisää.
Ei ennen saadulla kauan eletä, jos ei Jumala vastaista anna.
Ei epä-luulo ole tiedon vertainen.
Ei halla haosta lähde, kaste kalvesta katoa päivän Perttulin perästä.
Ei haukku haavaa tee, jos ei puulla päähän lyödä.
Ei haukkuva koira jänistä saa.
Ei hepo häitä kiitä, juohi-händä juomingia.
Ei hevoinen tiellä liho.
Ei hinda hevoista koroita.
Ei huolda hävyttömällä, työtä maansa myyneellä.
Ei huoralla häpyä ole.
Ei hulluus häviämästä kiellä.
Ei hyvin syöden säästetä, eikä säästäin hyvin eletä.
Ei hyvyys kiellä kuolemasta, pahuus kauan elämästä.
Ei hyvä hylkynä ole.
Ei hyvä hylyksi joudu, eikä viisas vaivaiseksi.
Ei hyvääkän hevoista saa yli voimansa ajaa.
Ei hyväkään lääkäri joka reikää lääkitse.
Ei hyvä sana haavoita.
Ei hyvä sana voidetta tarvitse.
Ei häijyllä häpyä ole.
Ei härkä linnasta palaa, lammas lautamieheldäkän.
Ei hätä hävetä anna, kiire kauan kiinnitellä.
Ei hätä lakia lue.
Ei itku hädästä päästä, parku päivistä pahoista.
Ei juosten jauheta, köyhyyttä jaloin jätetä.
Ei kaikkia vaivoja pundariin panna, eikä kaikkia karvaisia korveta.
Ei kaikki kultaa kuin kiildää, eikä hopiaa kuin hohtaa.
Ei kaikki taudit ole kuolemaksi.
Ei kaikki vaivat vatiin tule.
Ei kaksi suurta uhteen säkkiin mahdu.
Ei kalua saaden rikkaaksi tulla, vaan säästäin.
Ei kalu kylässä parane.
Ei karhua vitsalla lyömistä ole.
Ei karja niin katoa, kuin paimenet puhuvat.
Ei karvas nauris ensin mätäne.
Ei kauhalla mieldä päähän ajeta, vaan vaivalla.
Ei kaunista kanneta, jos ei kallista anneta.
Ei kenkki-hevoisen hammasta katkota.
Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä.
Ei Kirkko niin täynnä, ett'ei Pappi mahdu.
Ei kirves kiveen pysty, napakaira kallioon.
Ei kirvestä yhdeltä puolelda hivota.
Ei koiraa karvaan katsomista ole, vaan kuonoon.
Ei koiraa luu satu.
Ei kolmi-säinen köysi kesken katkea, ystäviä yhdessä voiteta.
Ei korppi kiroin kuole, lapsi torasta pahene.
Ei kukko käskein laula, viisas vaatien puhu.
Ei korppi korpin silmää puhkaise.
Ei kuningaskaan kuldaa syö.
Ei käeten kuolla, eikä uhaten eletä.
Ei käskiä väsy.
Ei köyhyyttä jalalla jätetä.
Ei lainan ottajalda kalu puutu.
Ei laiska onneansa tunne.
Ei lapsi isätä synny, työ tekiätä tapahdu.
Ei liika lihoita, jos ei kohtuus elätä.
Ei lapsi lakoon kuole.
Ei lapsi viinaa eikä varsa kauroja tarvitse.
Ei luja lutise, eikä vakaa vapise.
Ei leipää leikin syödä, kakkua naurain kalveta.
Ei lämmin luuta särje, rakkaus riitoja salli.
Ei merta jäänä soudeta, eikä vedestä kastumata päästä.
Ei läpi paina, jos ei lämmitäkän.
Ei maan tie ruohotu.
Ei maaten markat tule, istuen isot hopiat.
Ei matkassa majaa ole.
Ei mene Matti hirteen.
Ei mies merta syö, ehk' ei tyhjälläkän elä.
Ei mies nimellä elä, vaan viralla.
Ei naurismaan kautta väärä ole.
Ei niin hyvää, ett'ei parembaa ole.
Ei niin kauvan lapsesta murhetta ole kuin hän poikkipuolin penkillä pysyy.
Ei niin pahaa, ett'ei joku kiitä, eikä niin hyvää, ett'ei joku laita.
Ei niin päätä ett'ei vähää mieldä.
Ei niin pikkuista pilaa, ett'ei totta toinen puoli.
Ei niin pitkää päivää, ettei ehtoota perästä.
Ei niin vanhaa, joka ei luule vuotta elävänsä ; eikä niin nuorta, joka ei luule vanhaksi tulevansa.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.
Ei nurkka leipää lisää.
Ei ole aittaan asiaa, kosk' on suossa suuruspala, leipä männyssä mäellä.
Ei ole hullu joka anoo, vaan joka andaa.
Ei ole kuvussa, ehkä nokassa.
Ei ole kädessä kärppä pinossa.
Ei ole sepää selvembätä, taitavambaa takojata, kuin on taivahan takoja, kaiken luonnon kalkuttaja.
Ei omena puusta kauvas putoa.
Ei panenba-mieli päässä pysy, eikä kannanda-vesi kaivossa.
Ei perhe sakeeta soimaa, eikä paksua pakene.
Ei perindö-kalu pesää tee, panenda-mieli päässä pysy.
Ei pidot parane, jos ei vieraat vähene.
Ei pikaisuus menesty asioissa.
Ei puheen paljoudesta, eikä kirjan suuruudesta.
Ei puheet puhuen lopu, virret laulaen vähene.
Ei puu yhdellä lyömisellä kaadu.
Eipä anna murhe maata, vaara leikillä levätä.
Ei päivä paista, ennen kuin nousee.
Ei päätöndä kalaa, eikä luutonda lihaa.
Ei riidasta rahoja ole.
Ei riko mieli miehen päätä, raha ratko kukkaroa, tee terveys pahaa, lyötä suuta vehnä-leipä.
Ei räkkää herkkua vatsan täysi.
Ei saa purjetta ylemmäksi vetää kuin venhe sallii.
Ei saa pääldä tähteitä tehdä.
Ei salli savinen peldo sukan vartta valkeata, miestä vertaista vaolla.
Ei sanoma sauvaa tarvitse.
Ei sanoma siivitä lennä, puhumata kauas kuulu.
Ei saunasta kastumata päästä.
Ei se eksy joka kysyy, ei se kadu joka katsoo.
Ei se katsellen katoa, eikä kuiva kurkistellen.
Ei se koira oravaa tuo, joka väkisin metsään viedään.
Ei lyö joka uhkaa, eikä pure joka haukkuu.
Ei se mahda metsään mennä, joka pelkää joka puun päällensä katuvan.
Ei sen kieli ole puurossa palanut, joka ämmäin kanssa toruu.
Ei sen mieli mettä keitä, jok' on suuressa surussa.
Ei sen päätä pestä, joka ei itse saunassa ole.
Ei se ole hädässä ollut, jok' ei toista auta.
Ei se ole ihmeitä nähnyt, jok' on nähnyt juopuneita.
Ei se ole koiralda purtu, joka on lailda voitettu.
Ei se ole vaivata, jok' ei ole syndymätä.
Ei se ole pila jota pilataan, vaan se, joka itsensä pilaksi tekee.
Ei se parkuen parane, eikä huutain huokene.
Ei se pääse kuolemata, jok' ei ole syndymätä.
Ei se sikaan tule, joka sukuunsa tulee.
Ei se tahdo andaa, joka kysyy.
Ei se vuohi toista auta, joka itse haapaa kalvaa.
Ei siitä sauvu nouse, jossa ei tulda ole.
Ei sika syytä vingu, lapsi vaivata valita.
Ei silakka suolassa mätäne.
Ei sillä ole tuskaa uidessa, jonga päätä kannatetaan.
Ei sitä hävetä saa, jota ei parata voi.
Ei sitä mieli tee, jota ei silmä näe.
Ei sodat sanomita ole, kovat ilmat mainioita.
Ei suotta kuolla, ehkä suotta sairastetaan.
Ei susi koiran kuolemaa itke.
Ei syndymä siaa etsi, kuolema paikkaa valitse.
Ei syödyssä syömistä, nahkaa ennen nyljetyssä.
Ei syöpä laihdu, eikä tekevä köyhdy.
Ei syöttiläs tiedä mitä elätti vinguu.
Ei sääksen ääni Taivaaseen kuulu.
Ei taito takkana ole.
Ei talvi mene takansa katsomata.
Ei tappi janoon kuole.
Ei taskulla tapaa, kukkarolla kunniata, olkon tyhjä taikka täysi.
Ei tiedä viisaatkaan vaimot, missä miehet mellastavat.
Ei tora haavaa tee.
Ei tuki suovaa alenna, vara venettä kaada.
Ei tuonikan tyhjästä ota, tuuli jääldä kaljamalda.
Ei tule lindu liikkumata, kala jalan kastamata.
Ei tuli kylläänny, eikä tuhlaja rikastu.
Ei tyhjästä tytyä, valehesta vatsan täyttä.
Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.
Ei työ miestä häväise, taito tapoja pahenna.
Ei työt tehden lopu, virrat vuotain vähene.
Ei unda veroista viedä, makoota maan otoista.
Ei uni maaten lopu, nälkä nauriita syöden.
Ei vaivaisen eloon paljoa tarvita.
Ei vanha koira tyhjää hauku.
Ei vanha rakkaus kesken ruostu.
Ei vanhasta säästäingän ole.
Ei vanha viata kuole.
Ei varis kiroin kuole, korppi kuiviin sanoin.
Ei varkaan valoista ole.
Ei vasikka rukoillen elä, eikä korppi kiroin kuole.
Ei vatsa nuolden täyty.
Ei vatsa velkaa salli ; nälkä näännyttää hyvängin.
Ei vedestä kastumata, eikä velasta maksamata päästä.
Ei vesi hullua hukuta, ennen viepi viisahamman.
Ei vesi kassissa pysy, taito päässä tyhmän miehen.
Ei vettä vihalla juoda, kaljaa kateudella.
Ei vieriävä kivi karvoitu, mies kulkeva rikastu.
Ei vihoin vihille saada, eikä väkisin vaimoksi, ylen mielin ystäväksi.
Ei viljaa vaivata saada, kalaa jalan kastamata.
Ei vitsa luuta särje.
Ei voimaa pundarilla jaeta, mieldä kauhalla mitata.
Ei vuohen viemisestä, kuin hän lypsettää kotia tulee.
Ei yhden kaunis kaikkein kaunis.
Ei ystävyys yksin puolin pysy.
Ei tohdi torpan kukko tassia talon kanoja.
Ei yö niin pitkä ett'ei päivää perässä.
Eloon on elävän mieli vielä haudan vierelläkin.
Elä maalla maan tavalla, taikka mene maalda pois.
Elää koira yhden talon, kuolee koira kahden kodon.
Elää niinkuin märkä puu palaa.
Elää toukkakin puun raossa.
Enembi on vähembikin, musta mulli valkeambi, mielin kielin puhuttaissa.
Ennen kurki kuolee, kuin suo sulaa.
Ennen lehmätä kesällä kuin akata jouluna.
Ennen lyhyt rikan maasta ottaa kuin pitkä tähden Taivaasta.
Ennen puu taittuu kuin Taivaaseen ulettuu.
Ennen vettä veljeldä kuin velliä vieraalda.
Ennen virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
Ensimmäinen hetki hirressäkin pahin on.
Eteensä elävä ajattelee, takansa kuollut katselee.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti