Göran Bergmanin ajatuksia koiran käyttäytymisestä

On varsin helppo pilata hyvä koira huonolla tai liian vaativalla kasvatuksella.


Koiranomistuksen ilo, voisipa ehkä sanoa onni, ei riipu siitä, mitä tarkoitusta varten me pidämme koiriamme.


Yllättävän hyvin ovat suden perusominaisuudet säilyneet myös mitä tyypillisimmissä seurakoirissa.


Nimenomaan sudesta muuttumattomina perityt ominaisuudet tekevät koirasta sellaisen kuin me haluamme sen olevan.


Koirat vain harvoin ratkaisevat keskinäiset ristiriitansa suoranaisesti puremia aiheuttavalla tappelulla.


Koiran mieliala vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka herkkä se on erilaisille avainärsykkeille. Varsin usein koira reagoi herkimmin juuri niille ärsykkeille, jotka sopivat nimenomaan siihen mielialaan, jossa koira ärsykkeen ilmetessä sattuu olemaan.


Koira, joka innokkaana odottaa jotakin, mutta vihdoin epätoivoisena luopuu odotuksesta, huokaisee syvään.


Vihaisena koira usein elehtii mahtailevasti tekemällä hyökkäyksen alkuliikkeitä.


Sellaiset koirat, joita käytetään paviaanien loitolla pitämiseen banaaniviljelyksiltä, näyttävät ainakin selostusten mukaan käyttäytyvän lähes samaan tapaan kuin susilauma porojahdissa.


Ystävyys varsin usein ilmenee vain sillä tavoin, että koirat kohdatessaan toisensa joko eivät juuri lainkaan välitä toisistaan tai sitten niin, että ne vain hetken ystävällisesti häntää heiluttaen tervehtivät toisiaan ja kuonollaan tarkastavat toistensa tuoksut, jonka jälkeen ne rauhallisesti, mutta ehkä todella samalla hieman tavallista vilkkaammin elein ja liikkein kävelevät molemmat kumpikin omaan suuntaansa.


Koska koirien suhtautuminen toisiinsa varsin ratkaisevasti määräytyy siitä, kuinka niiden ensimmäinen tapaaminen luontui, on syytä kiinnittää vakavaa huomiota siihen, ettei tällaisesta ensimmäisestä kohtauksesta tule ainakaan kovin riitaisaa.


Nartun arvoasema on useimmiten uroskoiran arvoasemaa korkeampi. Yleensä tämä sääntö pätee riippumatta siitä, onko uros kookas vai pieni, kovaluontoinen vai alistuvainen.


Alakuloinen, väsynyt tai yleensäkin jollakin tavoin poissa tolaltaan oleva koira ei potkaise eikä raapaise maata ulostamisen jälkeen.


Koira, joka kerran on tutustunut johonkin ihmiseen, muistaa hänet koko elämänsä ajan.


Koirien unet tuntuvat usein olevan pitkiä ja ilmeisesti varsin vilkkaita, ja ehkä niitä uskaltaisi sanoa realistisiksikin.


(Göran Bergman. Koiran käyttäytyminen. Otava 1970 2. p.)

Ei kommentteja: