Loitsu sateen karkoittamiseksi

   Herkeä hyvä Jumala,
satamasta, tuulemasta,
pitämästä pilvisäitä,
Ukko taivahan jumala,
itse ilman suuri herra,
vie pilvet Venäjänmaalle,
kanna kaaret Karjalahan,
siellä vettä uotetahan,
siell on akka lapsen tehnyt,
ei ole vielä vettä nähnyt!

Siellä pieni poikalapsi,
sekä toinen tyttölapsi,
yksiöiset, kaksikuiset,
kaikki vielä kastamatta!


toisinto


   Mene pilvi Pietulahan,
siellä vettä tarvitahan,
siell on kaikki kuivillahan,
kaikki kaivot kuivanehet,
lähtehet läkähtynehet,
ojan pohjat onttunehet.

Ukot uunilla palavi,
akat saunan lautasilla,
lapset lautojen perällä,
akat vanhat kiukahilla,
löylyn luojat kynnyksellä,
pojat portahan välihin,
piiat pihtipuolisihin,
siellä käymättä oluet,
siellä lapset ristimättä,
kastamatta kaikki tyynni.



Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Hylkeen synty

   Mies nousee merestä,
aalloista ylentelee,
meren luotojen lukija,
veen kalojen katselija,
kuus on kukkia käessä,
kuus kunki kukan nokassa,
kaikki täynnä raaniloita,
ne hyytyi hylkehiksi.

Hylen poika pyöreäinen,
meren ympäri menijä,
meren nurmen nutturainen,
hylkynä sinun isosi,
hylkynä sinun emosi,
hylkynä sinä itsekin,
mene tästä, kunne käsken,
meren mustahan mutaan,
sinisen saven sisään,
lohikäärmeen kitaan.

Syntyjä

Veden * Veneen * Verkon * Hauen * Hylkeen




Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Verkon synty

   Yössä liinat kylvettihin,
yössä liinat koirittihin,
yössä liinat riivittihin,
yössä vietiin vetehen,
yössä veestä nostettihin,
yössä liinat loukuttihin,
yössä rihmat kehrättihin,
yössä verkot kuottihin.

Saipa verkot valmiiksi,
sai nuotta selystetyksi,
yhtenä kesäisnä yönä,
vielä puolessa sitäkin.

Verkot on veljesten kutomat,
sisarusten kehräämät,
kälyjen käpertämät,
ison pauloille panemat,
sen kivestivät somasti,
laustivat laatuisasti.


toisinto


   Tuonen tyttö kolmisormi,
Lapin akka kolmihammas,
kehräsi sataisen nuotan,
yhtenä kesäisnä yönä.

Lapin ukko kolmisormi,
se oli verkkojen kutoja,
sen kääntyi käpy käessä,
sopeutui verkon solmu.

Kutovi sataisan nuotan,
tuhantisen tuikutteli,
yhtenä kesäisnä yönä,
kahen päivän välissä.

Syntyjä

Veden * Veneen * Verkon * Hauen * Hylkeen


Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Hauen synty

   Yöllä Liipo liinan kylvi,
Kauko päivän kasvatteli,
tuosta nousi nuori taimi,
taimi nousi, liina kasvoi.

Tuli tuuli kolmialta,
liinan päätä puistamahan,
puisti tuuli liinan päätä,
hampun siementä sirotti,
tuonne tuuli liinan viepi,
pyhän virran pyörtesehen,
siinä tuuli tuuitteli,
vesi pitkäksi venytti,
kasvoi siitä kaunis hauki,
veen vonkale kohosi.

Syntyjä

Veden * Veneen * Verkon * Hauen * Hylkeen


Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Veneen synty

   Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iänikuinen,
teki tieolla venettä,
laati purtta laulamalla,
yhen tammen taittumista,
puun murskan murenemista.

Veisti vuorella venettä,
kalkutteli kalliolla,
lauloi virren, pohjan puutti,
lauloi toisen, laian liitti,
lauloi kohta kolmannenkin,
kokkia kohentaessa,
päitä kaaren päätellessä,
liitellessänsä limiä,
pannessansa parraspuita,
hankoja hakatessansa.

Sai venosen valmiiksi,
jok’ oli liukas juoksennalta,
sekä tuulessa tukeva,
vastatuulessa vakava.

Syntyjä

Veden * Veneen * Verkon * Hauen * Hylkeen


Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Veden synty

   Tiettävä on vetosen synty,
kanssa kastehen sijentä:
vesi on tullut taivosesta,
pilvistä pisaroina,
siitä vuoressa sikisi,
kasvoi kallion lomassa.

Vesiviitta Vaitan poika,
suoviitta Kalevan poika,
veen kaivoi kallioista,
veen vuoresta valutti,
kepillänsä kultaisella,
sauvallansa vaskisella.

Vuoresta valuttuansa,
kalliosta saatuansa,
vesi heilui hetteenä,
kulki pieninä puroina,
siitä suureksi sukeni,
sai jokena juoksemahan,
virtana vipajamahan,
koskena kohajamahan,
tuonne suureen merehen,
alaiseen aukesehen.


toisinto

   Vesiviitta Väitön poika,
Sinervättären sikiö,
viikon vuoressa makasi,
kasvoi kauan kalliossa,
vettä synnytellessänsä,
kastetta kyhätessänsä.

Vesi kirposi kivestä,
kaatui kaste kalliosta,
surmaksi oman sukunsa,
pään isolla ottamalla:
märäten meni manalle,
tuhman lailla tuonelahan,
kuoli koiran kunnialla,
pennun arvolla aleni.


toinen toisinto

   Vesi on poika Vuolamoisen,
Vuolamottaren valama,
Jeesuksen pesuvesiä,
jumalaisen kyyneliä,
neitsyt Maaria emonen,
pyhä piika pikkarainen,
tuonut Jordanin joesta,
pyhän virran pyörtehestä.

Syntyjä

Veden * Veneen * Verkon * Hauen * Hylkeen


Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Suomen vanhan kansan loitsuja

Verenvuodon pysäyttämisloitsu

Tysty verj, seiso verj
Tysty ennen Tyrnan koski
Joki Jordanin punehtui
Merj punainen kusa Kristus ristittiin
Kaickj valdjas kastettiin
Seiso niin kuin se mies helvetissä
joka oijkein tiesi ja värin vanno.

toinen versio

Pysähdy veri, seiso veri
Seiso niinkuin Kristus seisoi Jordanvirralla
ja niinkuin piikaisten isä.

Avunpyyntöloitsu

Jos ei minussa miestä liene
Niin panen parempiani
Tämän pulman purkajaksi
Kauhean kaottajaksi
Nostan maasta mannun eukot
Pellosta peri isännät
Kaikki maasta miekkamiehet
Hiekasta hevosurohot
Väekseni voimakseni
Tuekseni turvakseni
Tässä työssä työlähässä
Tässä tuskassa kovassa
Kun ei tuostana totelle
Vääjäne väheäkänä
Nouse metsä miehinesi
Katajikko kansoinesi
Petäjikkö perehinesi
Umpilampi lapsinesi
Sata miestä miekallista
Tuhat rauaista urosta
Tätä hiittä hieromahan
Juutasta rutistamahan
Kun ei tuostana totelle
Vääjänne väkeäkänä
Nouse veestä veen emäntä
Sinilakki lainehista
Hienohelma hettehestä
Puhasmuotoinen muasta
Väeksi vähän urohon
Miehen pienen miehuudeksi
Jottei minua syyttä syöä
Eikä tauitta tapeta.
Kun ei tuostana totelle
Vääjänne väheäkänä
Kave eukko luonnon tytti
Kave kultainen korea
Jok olet vanhin vaimoloita
Ensin emä itselöitä
Käy nyt tuskat tuntemahan
Hätäpäivät häätämähän
Tämä jakso jaksamahan
Puutunnainen purkamahan
Ja kun ei sitä totelle
Väittäne väheäkänä
Ukko taivahan napainen
Riemupilven reunahinen
Tule tänne tarvittaissa
Ajaite anottaessa
Työt kehnot kerittämähän
Rikkonaiset riisumahan
Miekalla tuliterällä
Säilällä säkehisellä.

Vihaisen koiran taltuttaminen

Sule Hiisi haukun suuta
Lempo koiran leukaluuta
Laita sulku surun etehen
Haitta hammasten välihin
Ettei äänen ääntä päästä
Miehen mentyä sivuitse.

Vihamiehelle kostaminen pirujen avulla

Sitte sinne tultuasi
Matkan päähä päästyäsi
Tekijäsi tienohille
Laittajasi laitumille
Laai tunnus tultuasi
Salamerkki saatuasi
Jyskä kuin Ukon jyrynen
Välkä kuin tulen välähdys
Potkaise pihalta portti
Laske lauta ikkunasta
Siitä siirätte sisähän
Lennä tupruna tupahan
Ota kiinni kinterestä
Kai immasta kantapäästä
Isännät perisopesta
Emännät ovisopesta
Isännältä silmä kaiva
Emännältä pää murota
Sormet koukkuhun koverra
Väännä päätä väärällehen
Jos siitä vähän tulisi
Lennä kukkona kujalle
Kanan lasna kartanolle
Rinnoin rikkatunkiolle
Sorra soimelta hevonen
Navetasta sarvinauta
Sarvet sontahan sovita
Häntä laske lattialle
Silmät käännä kellellehen
Niskat ruttohon rutaise.

Onnea metsästysretkelle

Salon herra maan isäntä
Kaunis kankahan eläjä
Mielikki metsän emäntä
Metsän armas antimuori
Tule nyt kullat ottamahan
Hopeat valitsemahan
Pane maalle palttinasi
Lempiliinasi levitä
Alle kullan kuumottavan
Alle huohtavan hopean
Tuon maahan tippumatta
Rikkoihin rivestymättä.

Pelionnea tuova loitsu

Veden impi sorjarinta
Ilman henki hienohelma
Tulen herra hirveä
Maan isäntä komea
Anna meille onneanne
Maan mammonaa suloista.
Teille lupaan, Teille vannon
Kautta herran helvetin
Että Teitä palvelen
kunnes saavun Manalaan.
Siellä maksan velkojani.

Kiitosloitsu Jumalalle

En liiku omin lihoini
Liikun luojani lihoilla
En väiky omin väkini
Väikyn väellä kaikkivallan
En puhu omalla suulla
Puhelen Jumalan suulla
Josp on mulla suu suloinen
Suloisempi suu Jumalan
Jospa on kaunoinen käteni
Käsi luojan kaunihimpi.

Loitsut on julkaistu teoksessa: Peter Siitoin. Musta magia I osa. Turun hengentieteen seura. Loimaa 1974.