Veden synty

   Tiettävä on vetosen synty,
kanssa kastehen sijentä:
vesi on tullut taivosesta,
pilvistä pisaroina,
siitä vuoressa sikisi,
kasvoi kallion lomassa.

Vesiviitta Vaitan poika,
suoviitta Kalevan poika,
veen kaivoi kallioista,
veen vuoresta valutti,
kepillänsä kultaisella,
sauvallansa vaskisella.

Vuoresta valuttuansa,
kalliosta saatuansa,
vesi heilui hetteenä,
kulki pieninä puroina,
siitä suureksi sukeni,
sai jokena juoksemahan,
virtana vipajamahan,
koskena kohajamahan,
tuonne suureen merehen,
alaiseen aukesehen.


toisinto

   Vesiviitta Väitön poika,
Sinervättären sikiö,
viikon vuoressa makasi,
kasvoi kauan kalliossa,
vettä synnytellessänsä,
kastetta kyhätessänsä.

Vesi kirposi kivestä,
kaatui kaste kalliosta,
surmaksi oman sukunsa,
pään isolla ottamalla:
märäten meni manalle,
tuhman lailla tuonelahan,
kuoli koiran kunnialla,
pennun arvolla aleni.


toinen toisinto

   Vesi on poika Vuolamoisen,
Vuolamottaren valama,
Jeesuksen pesuvesiä,
jumalaisen kyyneliä,
neitsyt Maaria emonen,
pyhä piika pikkarainen,
tuonut Jordanin joesta,
pyhän virran pyörtehestä.



Syntyjä

Veden * Veneen * Verkon * Hauen * Hylkeen


Lähde: Lönnrot. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. 1880.

Ei kommentteja: