Albert Camus'n mietteitä

Elämä, jonka päämääränä on raha, on kuolemaa. Uudestisyntyminen on epäitsekkyydessä.

(1943)


Millainen mies olisinkaan, ellen olisi ollut se lapsi, joka olin!

(1942)


Ihminen ei ole itsessään mitään. Hän on vain ääretön mahdollisuus.

(1945)


Suurilla teoilla voi olla vain yksi päämäärä: ihmisen luovan voiman kehittäminen. Mutta ensimmäiseksi on opittava itsekuri.

(1945)


Aina koittaa hetki, jolloin ihmiset lakkaavat taistelemasta ja raatelemasta toisiaan ja suostuvat lopultakin rakastamaan toisiaan sellaisina kuin ovat. Siinä on taivasten valtakunta.

(1950)


Kun emme saa rakkautta, voimme tavoitella kunniaa. Ankea kunnia.

(1949)


Tämän maailman kurjuus ja suuruus: se ei tarjoa totuutta vaan rakkautta. Absurdisuus hallitsee ja rakkaus pelastaa siitä.

(1938)


Rakkaus, joka ei kestä todellisuuden kohtaamista, ei ole rakkautta. Mutta siinä tapauksessa ylevien sydänten etuoikeus on olla kykenemätön rakastamaan.

(1939)


Moraali on tarpeeton: elämä on moraalista. Joka ei anna kaikkea, ei saa kaikkea.

(1950)


Joka kerta kun antaa periksi turhamaisuudelle, joka kerta kun ajattelee ja elää, jotta "näyttäisi joltakin" toisten silmissä, syyllistyy petokseen.

(1937)


Absurdin maailman kysymys on: "aiommeko hyväksyä epätoivon ryhtymättä mihinkään". Nähdäkseni kukaan kunniallinen ihminen ei voi vastata myöntävästi.

(1943)


Sairaan on oltava siisti, jotta hänet unohdettaisiin ja hänelle annettaisi anteeksi.

(1949)


Sairaus on risti, mutta ehkä myös suojakaide.

(1943)


Jokaista filosofiaa voi arvostella sen mukaan, mitä se pystyy saamaan irti kärsimyksestä. Inhostani huolimatta kärsimys on tosiasia.

(1943)


Ajatus suuntautuu aina eteenpäin. Se näkee liian kauas, kauemmas kuin ruumis, joka pysyy nykyhetkessä. Toivon tukahduttaminen on ajatuksen rajoittamista ruumiiseen. Ja ruumiin on mädännyttävä.

(1938)


Kauneus, joka auttaa elämään, auttaa kuolemaankin.

(1949)


Taiteen ongelma on käännöksen ongelma. Huonoja kirjailijoita ovat ne jotka kirjoittaessaan pitävät silmällä sisäistä tekstiyhteyttä, jota lukija ei voi tuntea. Kirjoittaessa on osattava jakautua kahtia: ensimmäiseksi on taas tässäkin opittava hallitsemaan itseään.

(1941)


Emme sano neljäsosaakaan siitä mitä tiedämme. Jos sen tekisimme, kaikki luhistuisi. Sekin vähä mitä sanomme panee jo ihmiset ulvomaan.

(1949)


Taide käyttää kiertoteitä kuten kainouskin. Se ei voi sanoa asioita suoraan.

(1943)


Onhan minulla isänmaa: ranskan kieli.

(1950)


Hämärillä kirjailijoilla on onnea: he saavat selittäjiä. Muut saavat vain lukijoita, ja se taas näyttää olevan halveksittavaa.

(1950)


Filosofioiden arvo riippuu filosofien arvosta. Mitä suurempi ihminen, sitä todempi filosofia.

(1937)


Jotta jokin ajatus voisi muuttaa maailman, sen on ensin muutettava ajattelijansa elämä. Siitä on tultava esimerkki.

(1946)

Ei kommentteja: