Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Saallis miehen yllyttää paljoakin pyytämään.
Saaneella sia on, ei ansainneella.
Saanut saappaat pitää, käy köyhä kengätäkin.
Saita leipiä lukeepi, arinalla arveleepi.
Saivaria täi munii, pahoja pahat tekevät.
Sakoisambi savi kuin sanda hiekka-pellolla.
Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Sanat sanasta tulevat, kypenästä maat kytevät.
Saa tyhjän pyytämätäkin, kovan onnen ostamatakin.
Sataapi savinen pilvi, lehmä lypsääpi lihava.
Satain sumet tulevat.
Sateheksi päivän sappi, poudaksi kuun kehä.
Sauva maita paljon käypi, sanat paljoa enemmän.
Se ensin jauhattaa, joka ensin myllyyn tulee.
Sekalainen kerjäläisen sätti.
Sekalainen seurakunda.
Se kissaa kiittää, jolla ei muuta eläindä ole.
Se koira vingahtaa, johon kalikka koskee.
Selkää silittäin kissa händäänsä nostaa, kiittäin tyhmä ylpeäksi tulee.
Se nimen sanoo, jonga lapsi on.
Sen käsi alinna, jonga hevoinen suossa.
Sen on laki oikeambi, jolla kandaja parembi.
Sentähden seppä pihdit pitää, ett' ei sormet pala.
Se on huono lindu, joka ei voi höyheniänsä kandaa.
Se on tehty kuin tehty, lapsi tyttären vatsaan ; tyrät tekiän nahkaan!
Seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän emändä.
Se saa valitun vaimon, joka nai jätetyn pijan.
Se siinä on väkeä kuin näköäkin.
Se ystävä on kuin hädässä auttaa.
Sian tiedän kussan synnyin, paikan tiedän kussan paisuin, en tiedä kussa kuoleman pitää.
Siellä tuli kussa sauvu, siellä työ kussa sanoma.
Sika paistaa kylkeänsä, koira kuonoansa, paha vaimo reisiänsä.
Siinä leipä syödään, jossa työ tehdään.
Siinä näkiä, kussa tekiä.
Siinä paha, kussa mainitaan.
Siinä vasta kyllä on, josta tähteitä jääpi.
Siitä härkä syö kuin hän vetääkin.
Siitä köysi jatketaan kuin katkee.
Siitä siasta kiini pidetään, joka aidan raossa löytään.
Siitä ylitse mennään, mistä aita matalin on.
Sika muistaa syömisen, vaan ei lyömistä.
Sikiävät työn tekiät, laiskat itse lakastuvat.
Sileät sovinnon jäljet.
Silitä taikka pese sikaa, yhdellä tavalla se vinguu.
Silloin itkin ilman syytä, silloin vaivata valitin, koskan itkin isäni sylissä, huolin äiteni helmassa.
Silloin kala kiiskistä, koska mies mielettömästä.
Silloin köyhä keittää kuin kattilan saa.
Silloin lindu laihimmallansa, kuin pojat pienimmillänsä.
Silloin paras lakata, kun leikki korkeimmallansa on.
Silloin seppä takoo, kuin rauta kuumana on.
Silloin sika säkkiin kuin päin on.
Silloin taitava työn tekee, kuin taitamaton hangitsee.
Silloin takoman pitää kuin rauta kuuma on.
Sillä juttu julkisembi, jolla kandaja jalombi.
Sillä voitto, kellä kunnia.
Sinne mieletön menee, kuin järjetön käskee.
Sinne vaaja vaipuu, kuin nuija vaatii.
Sinulla voitto, minulla kunnia.
Sitte vasta tali nähdään, kuin vatsa avataan.
Sitä Jumala ruokkii, joka maata kuokkii.
Sitä koira kodoksensa kutsuu, missä yön lepää.
Sitä saadaan kuin ongitaangin.
Siveys arvon saa.
Siveys maan perii, rakkaus lain täyttää.
Siveä sika säkin naapuri.
Soimansa jälkeen lindu nimitetään.
Sopii kaksi pataa yhdelle tulelle, vaan ei sovi neitsyttä kahta yhden yljän vuotehelle.
Sota-miehen vaimo, kala-miehen koira.
Sota sortaa, rauha rakentaa.
Suden koira kelvotongin, miehen piika vanhanakin.
Sukujansa suuret naivat.
Suloinen suvella kuolla, lämmin lähteä kesällä.
Suojaksi syksyiset tuulet, talven jatkoksi keväiset.
Suoja suuresta lumesta, pakkainen pyryn perästä.
Suolainen ja sakea on köyhän makea.
Suo siellä, vetelä täällä, huonon miehen menoissa.
Surkea surma silmin nähden, kuolema käsin pidellen.
Surma hepo suitsita, vahingoksi vaimon valda.
Suru sian siirtäjällä, murhe majan muuttajalla.
Suru sillä, jolla sulha, sillä vaiva, jolla vaimo, sillä kaksi, jolla lapsi.
Suu hyvän tundee, kieli makean maistaa.
Suun ando p - s - n pesti.
Suun' itki, sydämen' nauroi, koska kuoli kumppanini, vaipui vaippani alainen.
Suu mettä lupaa, sydän myrkkyä oksendaa.
Suu pannaan säkin mukaan, koska leipä loppuu.
Suuri pala suun reväisee, pienet näljän näännyttävät.
Suuri sata saataissa, pieni ulos annettaissa.
Suurus-pala silloin tällöin, murkina kuin muistetaan, ilda tulee itsestänsä.
Suurus suuhun, mieldä päähän, talon työhön taitavasti.
Suussa juomarin mitta on.
Suussa vieraan koto ; vieras elää anomisella.
Suustansa lehmä lypsää, vaan ei sarvistansa.
Suusta röykkä köyhä mies, ruumihilda ruikamoinen.
Suu särjellä kuin sorvallakin.
Suveksi syksyinen rusko, taka-talveksi keväinen.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Syvälle kala kokee, parastansa mies etsii.
Syy pahaa peljätä.
Syy-pää sakon vetää, hätäinen huoran naipi.
Syy sydessä, syy sepässä.
Syödessä laiskan nälkä tulee, vilu työtä tehdessä.
Syö koira kahleensa, pettää paha valansa.
Syö koira oksennuksensa, ottaa konna andimensa.
Syö koira oksennuksensa, pettää paha valansa.
Syö susi luetungin lambaan.
Syö susi nepaansakin.
Syö syöjä paljokin, ehkä elää vähemmälläkin.
Sytä vieraita sanoilla, siksi kuin keitos kerkiää.
Syötä vieraita sanoilla, niin ei kulu laarin kulma.
Syötävä kuluu, pidettävä pahenee.
Syö vähä, juo vähä, osta veitsi vyölles, tarve-kalu kumppanikses.
Säkkiinsä päin Pappikin saarnaa.
Söisi kissakin kalaa, vaan ei kastais' käpäläänsä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti