Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Takana Joulun talvi kaikki.
Tallelle vanha panee, vaan ei muista.
Talon-poika tarkka töille, oppinut on sanain seppä.
Talo työlle, vieras tielle, juhlan pidetyn perästä.
Tapaa karhukin jäniksen, jos ei muualla niin kattilassa.
Tapa entinen taluu, virka entinen vetää.
Tapaturmainen vieras saa tapaturmaiset räätit.
Tapaturma miehen surma.
Tapa varren kaunistaa, ei karvan kauneus.
Tasa-jako näljän tappaa.
Tasan naiset taipaleella, tasan matkoissa eväät.
Tattari taloon tuottaa, tattari talottomaksi.
Tautina hyvä pala takana on.
Tavallansa talo elää, puilla pirtti lämbiää.
Tavoistansa mies, höyhenistänsä lindu tunnetaan.
Tee hyvin taikka pahoin, edestäs kaikki löydät.
Tee niinkuin käsketään, älä niinkuin hyvä on.
Tee säkki saadessas, kylläs sauvan aina saat.
Tehden työt leviävät, tekemättä soukistuvat.
Tehty on aljettu työ, ajatellen aika menee.
Tekiän käteen kaikki tulee.
Terve nuori syötyänsä, vanha yön maattuansa.
Terävä tekevän ase, tylsä veitsi tyhmän miehen.
Tiellä kissat, tiellä koirat pahan vaimon leipoessa.
Tiellä laiska riihessä.
Tihiä verkko miehen onni, surma kaikille kaloille.
Tikka kirjava metsässä, ihmisen ikä kirjavambi.
Toimi talon pitää, ei väen paljous.
Toinen päivä, toinen neuvo.
Toinen saamaan, toinen syömään.
Toinen tupa, toinen tapa.
Toisen housuilla on hyvä tuleen istua.
Toisen vaivaisen vahingo, toisen onni autuaan.
Toisin kuuro kuulee, toisin sokea soutaa.
Toisin tyhmä luulee, toisin merellä tuulee.
Toista karhu ajattelee, toista karhun tappaja.
Toivoessa aika kuluu.
Toivoen hyvät tulevat, peljäten pahat kulkevat.
Toivotaan vetten takaa, vaan ei toivota tuonelasta.
Tottunut työn tekee, tottumaton tuskaanduu.
Totuus ei pala tulessakan.
Tulee häiriö hyvällekin, tapaturma taitavallekin.
Tulee mies meren taikainen, vaan ei tule turpeen alda.
Tulee sudengin veli silmään, kuin kuoppaan joutuu.
Tulee vahingo viisaallekin.
Tundekai mullista mies ; hyvällä hyvät, huonolla huonot härjät.
Tuosta tunnen tyhmän miehen ; nykä-puukko, nyrhi-kirves.
Tupa tehty miesten tulla, talli seisoa hevoisten.
Tuppi huovilla tuppana, miekan kärki auran kynsi.
Tuppurainen, tappurainen on takaus-mies.
Turkki tuulella parembi, nahka-vate vastaisella.
Turkit tuulella hyvät, pälssit hyvät pakkaisella.
Tuska neuvon muistaa.
Tuulee tuvan takana, ei tuvassa tunnukan.
Tyhjä neuvo neulan tiestä, nälkä naskalin siasta riutuvassa kaupungissa.
Tyhmä ahne tytymätön ; sill' on puutos puuttumaton.
Tyhmä kauvas käkee, ennen kuin lopun näkee.
Tyhmän sydän aina suussa, viisaan suu sydämessä. (Se on: tyhmä puhuu kaikki mitä hän ajattelee, viisas ajattelee ja tietää mitä hän puhuu.)
Tyhmät tyhjää nauravat.
Tyynessä kala kutee, hyvät tavat hiljaisella.
Tyyristä syödään, ei tyhjää.
Työ kovangin onnen voittaa.
Työläs koiran suusta luuta ottaa.
Työläs on vanhasta kongaria tehdä.
Työläs on tyhjää jakaa.
Työläs leski lepytellä, kauvan-nainut nauratella.
Työnsä muotoinen kelpo mies on.
Työstä työhön morisianda, unesta unehen lasta.
Työ tekiäänsä kiittää.
Työtä kuoleva tekeepi, maalda lähtevä makaapi.
Täi elävässä, mato kuolleessa.
Täi miehessä, kirppu koirassa.
Täytyy köyhän kärsiä, vaan ei valittaa.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti