Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Maahan katsoo maattu piika, ylös puhdas puna-poski.
Maa kasvaa maatessakin, peldo pehtaroitessakin.
Maalda mies pois saadaan, vaan ei tavoildansa.
Maallansa mies paljo maksaa.
Maan tie köyhtyneen, kirkon nurkka nukkuneen.
Maa naittaa pahatkin pijat, isän peldo ilkeätkin.
Maan tähden tyhmätkin, pellon tähden pahatkin naidaan.
Maa omansa perii.
Menemätä saa olla, vaan ei viipymätä.
Meni pyytä pyytämään, koppelo (metsäs) kotona katosi.
Merellä on matka suora, mutta maalla mukavambi.
Merellä silmät, metsässä korvat tarvitaan.
Mesi-marja mielittäissä, omena otettaissa, vaan votsa vihittynä.
Mieldä kerjätessäkin tarvitaan, ett' ei kahdesti yhteen porttiin mennä.
Mieli harras työn tekee, ei voima väkevängän.
Mies luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartiaksi.
Mies makaa, onni valvoo.
Mies se, joka mielensä hillitsee.
Mies se, joka puheensa pitää.
Mies syö, mies saa, miehelle andaa Jumala.
Miestä myöden miekka vyöllä, kilpi kandajan mukahan.
Miestä toivon pojastani, pian syö, pikemmin kengii.
Mies vieras vian näkee talon toisen tyttäressä.
Mies voitettukin on.
Milloin paha härkä puskee, milloin nuolee.
Minä herra, sinä herra ; kuka meistä kontin kandaa?
Minä muita, muut minua palkata panettelevat.
Missä miehiä, siellä mieliä.
Missäs harakka, jos ei sian tappajaisissa.
Missäs koira vanhenee, jos ei juostessansa.
Missäs köyhä häviää, jos ei toivossa rikkaaksi tulevansa?
Mistä hoikka, siitä poikki.
Mitä kukko noukahtaa, se kanaan kajahtaa.
Mitä miehen mustuudesta, makkaran kiperyydestä.
Mitä nuori oppii, sen hän muistaa vanhanakin.
Mitä on lehmän lypsystä, joka maitonsa kaataa.
Mitä pitkästä iästä, harjoittamata hyvyyttä.
Monda juonda juopuneella, sekä itkee että nauraa.
Monda ojaa pienykäistä suuren kosken kasvattavat.
Monda tuima näitä saa, sanoi sondiainen, kuin päin seinään lensi.
Moni muualla mulko-silmä, kotonansa kyyny-silmä.
Moni vanhaksi pyytää, mutt' ei pääse puoletkaan.
Muita moni naittelee, itse naisi naittajakin.
Munan tuo, kanan vie.
Muodoksi molemmat silmät, ajaa asian yhdelläkin.
Murhe tuottaa mustan muodon, pahat päivät parran pitkän, halu harmahan hapenan.
Muu maa mustikka, oma maa mansikka.
Muunoin liendä leivän kanssa, muunoin leivätä lihaa.
Mykkä viisas, hullu väkevä.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti