Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini
Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818
Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, voimallinen vaikuttamaan.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Kaali on minun kaimani, vellingi veljeni, puuro paras ystäväni.
Kaatuu kerran kituva puu, kuolee kauan sairastanut.
Kahden kauppa, kolmannen korva-puusti.
Kaksi sairaalla tapaa, joko kuolee taikka paranee.
Kaksi tietä tiineellä, joko luo taikka kandaa.
Kaksi veistä varkahalla, tyhjä kuppi toisen vyöllä.
Kahden kerran köysikin vahva on.
Kaikissa näissä ollaan, sanoi akka, kuin kuoppaan kulki.
Kaikki kauniit kotona, ihanat isän majassa, kempit kirkko-vaatteissansa.
Kaikkia muuta mies katuu, vaan ei nuorena naimistansa, eikä varhain nousemistansa.
Kaikki karhun tundevat, ei karhu ketään tunne.
Kaikki köyhät hiljaiset, kaikki rikkaat kopeat.
Kaksi on yhden hyvängin herra.
Kaksin täällä kaikki ovat, kaksin aidan seipähätkin.
Kaksittain kaikki paras ; kaksi orrella pysyy.
Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään.
Kalvetaan luu lihavangin, syödään liha laihemmangin.
Karja kirjava kedolla, ihmisen ikä kirjavambi.
Kaste-kortta kaukaa etsitään, apilas aidan viereen jätetään.
Kasvaa kivinen peldo, vaan ei kasva kakkarainen.
Kasvaa rupinengin porsas, vaan ei karvoitu.
Kasvot pijan puhe-miehet.
Katso koiraa kuonoon ei karvaan.
Katti kaiken saaliinsa syö, köyry-selkä sittekin on.
Kaunis kaakku pääldä nähden, akanainen aldapuolen.
Kaunis nuori, viisas vanha.
Kauroilla otetaan, kannuksilla ajetaan.
Kauroja (kylvetään) kakarin suuhun, käen suuhun herneitä.
Kauvas hyvä sanoma kuuluu, paha paljoa edemmä.
Kauvas viisas näkee, edemmäksi ajattelee.
Keitä munaa, et saa liendä, neuvo hullua, ei saa mieldä.
Kennen tuoppi, sen tupakka.
Kerta viisas petetään, vaan ei toista.
Kesä tulee keikutellen, talvi suuta vääristellen.
Kestikestiä vaatii, häät hyvät ristiäisiä.
Keveät leskengin kengät miestä toista toivoessa.
Kevättä kynttilästä, syksyä Uolevista.
Kielellänsä lindukin laulaa.
Kiitä kivistä maata, laita landa-savea.
Kipinästä maa kytee, tora tappelun tekee.
Kirkon kirves ja rauta-lapio köyhän velan maksaa.
Kirves hyvä kierteestä, viikate murenevasta.
Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä.
Kissan ilo on hiiren itku.
Kissan tullessa tupahan, hiiret reikihin menevät.
Kohtuus paras kustakin, kohtuus hyvä makkarastakin.
Koira kopea kotona, vaan ei viisas vieraallensa.
Koira käski händäänsä, händä käski karvojansa, karvat vasta kahisivat.
Koirat kutsuen tulevat, hyvät vieraat kutsumata. (Ystävän tykö, vaan ei kestiin)
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikkia kokee.
Kolmannesta kovasta pahakin palaa.
Kolmea ei tule uskoa: venettä vesille, hevoista tielle, vaimoa aitan vartiaksi.
Kolme miestä pienessäkin paatissa tarvitaan: yksi syö, toinen soutaa, kolmas perä-puikkoa pitää.
Kombastuu hevoinen kulkeissansa, saati ihminen puheissansa.
Koska kissa karhuksi pääsee, kaitse silloin karja-laumas.
Koska tippui tynnyrini, ystävitä yldä kyllä ; tynnyrini tyhjettyä, ystävät' ei yhtäkän.
Koskee se käteen jos lyötäväängin.
Kosk' on miekka hullun vyöllä, silloin verta vuodatetaan.
Koto-kauppa paras kauppa.
Koukun sauvu hengi mulla, maito-velli suurin surma, sanoi akka kuin sauvulla vaivattiin.
Kova kaikkiin koskee, ei pehmeä puoliingan.
Kovalle on koira luotu, kivillekin makaamaan.
Kovat kourat kuolemalla, pihdit sepällä pidemmät.
Kuin ei Vappuna vaossa (herne ja papu), niin ei pouka pohtimesta.
Kuin hullu markkinoille tulee, niin Saksa rahaa saa.
Kuin kauhalla aljetaan niin lusikata lopetetaan.
Kuin kovan näkee, niin koiraskin munii.
Kuin käteen niin kärsään.
Kuin on kaukana, niin ammuu, kuin on likellä, niin puskee, se on tapa pahan härjän.
Kuin on kuusen kaataja, kyll' on oksan ottaja.
Kuningas kurjakin kotonansa.
Kuin tulee aljetuksi, kyllä tulee kuluneeksi.
Kuin varkaat riitelevät, niin talon-poika hevoisensa saa.
Kuka koiran hännän nostaa, jos ei hän itse.
Kuka koto-varkaan katsoo.
Kuka solmes kanan munan, kiersi köyttä ruumenista.
Kuluu päivä pilvessäkin, menee aika murheessakin.
Kunnia hyvä tavara, hyvä vieras vilja-vuosi.
Kuolden koira tapansa heittää, ei paha koira kuolduakan.
Kunniaksi sonnilla suuret sarvet, vaan ei nenä miehellä.
Kunnia sille, jolle kunnia tulee.
Kuolema on kuuro ja sokea; se ei kuule eikä näe, koska händä rukoillaan.
Kuolevat kuningaatkin, vaipuvat valdiaatkin, saati minä poloinen poika.
Kurja mies aseetoina.
Kurki laiskan pellon sonnittaa.
Kussa haaska, sinne korpit kokounduvat.
Kussa kakku leivotaan, siinä toista toivotaan.
Kussa peura pehtaroitsee, siinä karva katkeaapi.
Kussa työ tehdään, siinä ruoka syödään.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peippoissesta, västäräkistä vähäisen.
Kuuluisa rikkaan tauti, ei köyhän kuolemakan.
Kuuro päivää kuluupi, laiskan kauvan kengiessä.
Kuvaisensa pojan kukkokin tekee.
Kuva syömätä elää, vaan ei ihminen.
Kyll' on työtä tekevällä, vettä kyllä soutajalla.
Kyllä aika tavaran kuluttaa, jos lisääkin.
Kyllä elävä palavansa tundee.
Kyllä ikä tavaran kokoo, vaan ei tavara ikää lisää.
Kyllä jalka kengän sioittaa, virka miehen opettaa.
Kyllä kaksikin sammakkoa kaivoon mahtuu.
Kyllä kesä kuivaa, jos kesä kastelee.
Kyllä koira haavansa nuolee.
Kyllä koira koiran tuntee.
Kyllä koira päänsä silittäjän tundee.
Kyllä kuiva rikka hännästä heldyy.
Kyllä kuollut paikkansa pitää.
Kyllä laiskalla pyhiä on.
Kyllä luu lihan kasvattaa, peldo palkitsee vahingon.
Kyllä maalla viisaita on, kuin merellä vahingo tulee.
Kyllä makaavalla unda on.
Kyllä matalakin kando kuorman kaataa.
Kyllä matka kuormaa lisää, tuska vaivoja valaa.
Kyllä mäki velkansa maksaa.
Kyllä on näkiöitä jos tekiöitäkin.
Kyllä on päiviä idässä, ehtoita lännessä.
Kyllä on rikkautta, kussa rakkautta.
Kyllä on yötä Uolevista, päivää Paavalista.
Kyllä ori tamman potkimisen tundee.
Kyllä pahalla katsojalla varkaita on.
Kyllä Pispalla Pappia on.
Kyllä rukki ruokaa tuo, kehrä-varsi keittämistä.
Kyllä sen päivä kuivaa, jonga yö kastelee.
Kyllä se oras tunduu, josta hyvä laiho tulee.
Kyllä se syitä löytää, joka lasta piestä tahtoo.
Kyllä sovindo siaa andaa.
Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa.
Kyllä susi syitä saa lammas-laumaa raadellansa.
Kyllä tervekin kuolee, sairaskin paranee.
Kyllä tuulet tulevat, kuin mä venheen vesille saan.
Kyllä tyhjä puolensa pitää.
Kyllä tyynässä vedessä niin paljon kaloja on kuin juoksevassakin.
Kyllä vanhalla vikoja on.
Kyllä voilla vieraita saa, oluella ystäviä.
Kyllä vuosi veronsa vie, ajastaika andimensa.
Kylmä kulda kumppaniksi, valjut vaimon rikkaudet.
Kylmät talven lämbymätkin, lämbymät kesän vilutkin.
Kylä siellä kussa kukko, haukkuu koira korvessakin.
Kynsistänsä kotka syö, sormistansa suomalainen.
Kädestä kärsään köyhän saalis.
Käki tuo suven sanoman. pääsky päivän lämbymän.
Kärsivä kaikki voittaa.
Kärsi kovaa pehmeän toivossa.
Käyden kylään kerkiää, juosten tielle jäädään.
Käy viisaskin vipuhun, hullu huhtoo sivutte.
Köyhä saa sammakolda sahtia, oravalta ohria.
Köyhä toivoo rikastuvansa, rikas pelkää häviävänsä.
Köyhyys toran taloon tuottaa.
Köyhyyttänsä köyhä verassa käy, ryysyillänsä rikas koreilee.
A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti