Maailma on komedia, jossa ihmiset ovat näyttelijöitä.
Vaikka maa on suuri, käärme syö sitä säästäen.
Kärsivällisyyden portilla ei ole tungosta.
Jumala rakastaa kärsivällistä palvelijaansa.
Kärsivällisyys on Allaahin lahja, hän antaa sen sille, jota Hän rakastaa.
Kärsivällisyys kaiken parantaa, kärsimättömyyttä ei mikään paranna.
Jos olet vasara, lyö kovaa, jos olet naula, pidä pääsi pystyssä.
Sulttaanin eleet varkaalla, jota ei ole kiinni saatu.
Hyvällä juomapaikalla on ahdasta.
Kiireinen ja vitkasteleva tapaavat kumminkin samalla lautalla.
Joka kulkee hitaasti, saavuttaa mitä tahtoo.
Syö suuria paloja, älä puhu suuria sanoja.
Hän ei jätä edes moskeijan mattoa vaan kääriytyy siihenkin.
Susi suljettiin kanatarhaan ja se sanoi: ”kunhan kanat eivät nokkisi minulta silmiä.”
Mikä on otsaasi kirjoitettu, sitä et pakoon pääse.
Rupesimme myymään käärinliinoja ja ihmiset lakkasivat kuolemasta.
Olin jo alistunut vanhaan vaivaani, kun tuli uusi entisen lisäksi.
Kun sataa herneitä, on meidän lautasemme kumossa.
Kun kamelin saa lantilla, ei ole lanttia, jos on tuhat lanttia, ei ole kamelia.
Kohtalo on yhtenä päivänä puolellasi ja toisena sinua vastaan.
Kylmä opettaa hiilivarkaaksi.
Rakkaasi on se jota rakastat, olkoon vaikka apina.
Rakkauden silmä on sokea.
Ei ole ruusua ilman piikkiä.
Pue luudan ylle leninki, siitä tulee hieno rouva.
Kynttilän valossa kaikki neidot ovat yhdennäköisiä.
Ennen kuin otat nuorikon, ota selko hänen äidistään.
Pata kieri ja kieri ja kantensa viimein löysi.
Tuli ja pumpuli eivät sovi yhteen.
Parempi tihrusilmä kuin sokea.
Muun voi hankkia mielensä mukaan, avioliitto on kohtalo.
Ei yhdestä halosta nuotio synny.
Ikänsä voi jaksaa vanhanapoikana, mutta ei kuukauttakaan leskimiehenä.
Oikea mies ja miehen poika, ei eläessään ole naiselta neuvoa kysynyt.
Kaksi sontiaista yhdellä tunkiolla.
Kun kaksi kapteenia yhdessä laivassa, varmasti laiva uppoaa.
Kaksi miekkaa ei mahdu samaan huotraan.
Vaikka hullulle antaisi tuhat mieltä, hän noudattaa vain omaa mieltään.
Sanottua
Valittuja sanoja, sanontoja ja mietelmiä. Elämänviisautta ja ajattomia mietelmiä. Kannattaa lukea sitaatteja, mieleen painuneet sitaatit antavat hyviä ajatuksia. / Winston Churchill
Paljon onnea - anagrammeja
palojen anon
olenpa jonna
olennon paja
janne paloon
alojen panon
olenpa janon
olennon japa
pelaan jonon
olojen panna
napoleon jan
nopean oljan
palanen jono
ojenna palon
ennolan poja
nopean jalon
panen noloja
palonen ojan
ennolan jopa
palonen jona
pelon nojaan
onnen paloja
palonen joan
pelon anojan
onnen paljoa
palonen jaon
lopen nojaan
jenna paloon
palonen jano
lopen anojan
jenan paloon
palonen ajon
lepoon anjan
jannea polon
olenpa jonna
olennon paja
janne paloon
alojen panon
olenpa janon
olennon japa
pelaan jonon
olojen panna
napoleon jan
nopean oljan
palanen jono
ojenna palon
ennolan poja
nopean jalon
panen noloja
palonen ojan
ennolan jopa
palonen jona
pelon nojaan
onnen paloja
palonen joan
pelon anojan
onnen paljoa
palonen jaon
lopen nojaan
jenna paloon
palonen jano
lopen anojan
jenan paloon
palonen ajon
lepoon anjan
jannea polon
Marien kansanviisautta
Tsheremissiläisiä sananlaskuja.
Tsheremissit ovat suomalais-ugrilainen kansanheimo, joka asustaa suuren Volgan ja Kaamajoen rantamilla Venäjällä. Heillä on useita ytimekkäitä sananlaskuja, joissa kuvastuu kansan alkuperäinen ajatustapa ja joissa samalla useissa näkyy hauskoja yhtäläisyyksiä Suomen kansan vanhojen viisauslauselmien suhteen. Panemme tähän Valon lukijoille niistä muutamia näytteeksi.
Älä toivo kellekään pahaa, muuten saat sitä itse. (Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankee).
Mitä kerran on tullut koiran kitaan, sitä et enään saa käsiisi.
Jos hoidat vieraita lapsia, niin et saakaan itse lapsia.
Varas ei tule koskaan rikkaaksi.
Lintu tunnetaan laulustaan.
Ei varis toisen variksen silmää puhkaise.
Ei koira pure sitä, joka hiljaa kulkee.
Koira on lihava, mutta sen liha ei kelpaa syötäväksi.
He elävät kuin koira ja kissa.
Raha ei tule laulamalla. (Rahaa ei saada lahjaksi).
Älä himoitse vieraan omaa.
Sinun makea puurolautasesi on kaatunut. (Sanotaan köyhtyneestä rikkaasta tai ylipäin sellaisesta, joka on kerran elänyt komeasti ja sitten saanut oppia tuntemaan huonompia päiviä).
Joka aikaisin ylös nousee, saapi paljon työtä aikaan; joka aikaisin menee naimisiin, saapi suuren perheen. (Tsheremissit pitävät suurta perhettä, jossa on paljon lapsia, suurena onnena).
Rikas saapi mielinmäärin, köyhä sen mukaan, kuin hänelle on annettu ymmärrystä.
Mitä näet tai kuulet, niin sido tiukkaan kenkäsi. (Merkitsee: säilytä salaisuus yhtä tarkasti kuin sidot kengät nauhalla jalkaasi).
Mitä useat ihmiset ovat valmistaneet, sitä ei koirakaan syö. (Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa).
Pitkä tukka, lyhyt järki. (Sanotaan erittäin naisista).
Jumala on korkealla, tsaari kaukana. (Sanotaan, kun joku on vääryyttä kärsinyt, eikä ole keneltä saisi oikeutta).
On mahdotonta kaikkea vaatia, mitä mieli tekee.
Jos toiselle tahdot mieliksi tehdä, niin jäävät omat toivosi täyttymättä.
Ilman Jumalan sallimusta ei sikakaan voi syödä.
Jos jokuheittää sinua kivellä, niin heitä sinä hänelle leipä.
Helppo on tikapuita ylös kiivetä, vaikea alas tulla. (Nuoruus — vanhuus).
Kun sulhanen tuli seurueineen, niin eivät ryynit olleetkaan vielä kiehuneet. (Käytetään, kun joku työ ei tule määrättynä aikana valmiiksi).
Aatokset orrella, alushousut naulassa.
Taivaaseen kiivetä ei ole tikapuita; meren yli kulkea ei ole siltaa; valkeasta haukasta ei saada maitoa. (Sanotaan työstä, jota on mahdoton suorittaa).
Halvasta kalasta keitetty liemi on hapanta.
Hädän kyllä kestää, hyvinvointia on vaikea kestää.
Nuora ei matane puupölkyllä. (Hyvälle ihmiselle annettu apu ei mene hukkaan).
Jos orvon vasikan kasvatat, niin tulee suusi täyteen voita; jos orpolapsen kasvatat, niin tulee suusi veriseksi. (Jos kasvatat eläintä, niin tuopi se sinulle vain hyötyä, mutta kasvattamasi orpo voipi tuottaa sinulle paljon suruja).
Jos koiraa hyvästi ruokit, niin voipi se sitten kuin on tullut lihavaksi, purra sinua.
Valo 10/1901.
Tsheremissit ovat suomalais-ugrilainen kansanheimo, joka asustaa suuren Volgan ja Kaamajoen rantamilla Venäjällä. Heillä on useita ytimekkäitä sananlaskuja, joissa kuvastuu kansan alkuperäinen ajatustapa ja joissa samalla useissa näkyy hauskoja yhtäläisyyksiä Suomen kansan vanhojen viisauslauselmien suhteen. Panemme tähän Valon lukijoille niistä muutamia näytteeksi.
Älä toivo kellekään pahaa, muuten saat sitä itse. (Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankee).
Mitä kerran on tullut koiran kitaan, sitä et enään saa käsiisi.
Jos hoidat vieraita lapsia, niin et saakaan itse lapsia.
Varas ei tule koskaan rikkaaksi.
Lintu tunnetaan laulustaan.
Ei varis toisen variksen silmää puhkaise.
Ei koira pure sitä, joka hiljaa kulkee.
Koira on lihava, mutta sen liha ei kelpaa syötäväksi.
He elävät kuin koira ja kissa.
Raha ei tule laulamalla. (Rahaa ei saada lahjaksi).
Älä himoitse vieraan omaa.
Sinun makea puurolautasesi on kaatunut. (Sanotaan köyhtyneestä rikkaasta tai ylipäin sellaisesta, joka on kerran elänyt komeasti ja sitten saanut oppia tuntemaan huonompia päiviä).
Joka aikaisin ylös nousee, saapi paljon työtä aikaan; joka aikaisin menee naimisiin, saapi suuren perheen. (Tsheremissit pitävät suurta perhettä, jossa on paljon lapsia, suurena onnena).
Rikas saapi mielinmäärin, köyhä sen mukaan, kuin hänelle on annettu ymmärrystä.
Mitä näet tai kuulet, niin sido tiukkaan kenkäsi. (Merkitsee: säilytä salaisuus yhtä tarkasti kuin sidot kengät nauhalla jalkaasi).
Mitä useat ihmiset ovat valmistaneet, sitä ei koirakaan syö. (Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa).
Pitkä tukka, lyhyt järki. (Sanotaan erittäin naisista).
Jumala on korkealla, tsaari kaukana. (Sanotaan, kun joku on vääryyttä kärsinyt, eikä ole keneltä saisi oikeutta).
On mahdotonta kaikkea vaatia, mitä mieli tekee.
Jos toiselle tahdot mieliksi tehdä, niin jäävät omat toivosi täyttymättä.
Ilman Jumalan sallimusta ei sikakaan voi syödä.
Jos jokuheittää sinua kivellä, niin heitä sinä hänelle leipä.
Helppo on tikapuita ylös kiivetä, vaikea alas tulla. (Nuoruus — vanhuus).
Kun sulhanen tuli seurueineen, niin eivät ryynit olleetkaan vielä kiehuneet. (Käytetään, kun joku työ ei tule määrättynä aikana valmiiksi).
Aatokset orrella, alushousut naulassa.
Taivaaseen kiivetä ei ole tikapuita; meren yli kulkea ei ole siltaa; valkeasta haukasta ei saada maitoa. (Sanotaan työstä, jota on mahdoton suorittaa).
Halvasta kalasta keitetty liemi on hapanta.
Hädän kyllä kestää, hyvinvointia on vaikea kestää.
Nuora ei matane puupölkyllä. (Hyvälle ihmiselle annettu apu ei mene hukkaan).
Jos orvon vasikan kasvatat, niin tulee suusi täyteen voita; jos orpolapsen kasvatat, niin tulee suusi veriseksi. (Jos kasvatat eläintä, niin tuopi se sinulle vain hyötyä, mutta kasvattamasi orpo voipi tuottaa sinulle paljon suruja).
Jos koiraa hyvästi ruokit, niin voipi se sitten kuin on tullut lihavaksi, purra sinua.
Valo 10/1901.
Aitoon onnellisuuteen ei tarvitse olla mitään syytä
Yrjö Kallisen ajatuksia
Elämän pyhimmät kokemukset lienevät hämäriä aavistuksia valvetilasta. Mutta niistä huolimatta uni jatkuu syvänä, pimittävänä.
Arkea ei ole. Se on vain meissä oleva unitila.
On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun. Minun täytyy tiedostaa tämä tila, olla koko ajan tietoinen ja katsoa kriittisesti itseäni, omia varmuuksiani.
Me nukumme, ihmiset ympärillämme kulkevat unessa ja toistelevat heille annettuja lauseita.
Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.
Täydellisyys alkaa tässä ja nyt. Se on läsnä. Se kumpuilee esille teissä jokaisessa. Tietoisuus tästä vapauttaa. Se muuttaa tämän ihmiselämän juhlavaksi. Se ei olekaan arkista, arkinen on vain minussa olevan unitila. Haukottelen, koska olen uninen. Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella, en näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa.
- Jos olen vähänkin valveilla, niin jokainen vastaantuleva olento on mysteeri, pyhä, juhlallinen. Se on eläimessä, kukassa, kaikkialla. Tämä tilaisuus on jumalallisen olemassaolon muoto. Ihmishenget kysyvät tässä tilaisuudessa itseltään: Keitä me olemme?
- Tähän juuri tähtää luomakunta, että ihmisessä viriää tarve nähdä totuus. Tarve toteuttaa hyvyys. Tarve tajuta kauneus.
Tämä yhteiskuntamme, tämä elämämme, on kulkenut minuuden lumoissa. Ihminen pyrkii elämään erillistä minuutta. Ja kuitenkin, kun ihminen tulee normaalitilaan, hän kykenee tuntemaan spontaania myötätuntoa, rakkautta, toista ihmistä, lasta, kissanpoikaa, kaikkea olevaista kohtaan. Tuo totuus, tuo perusolemus, tuo ihmisen sisin, jumalallisin, mitä ihmisessä on, on aina läsnä.
Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella. En näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa.
Me olemme unessa. Ensimmäinen heräämisen oire on siinä, että me alamme hämärästi tajua olevamme unessa. Meitä hallitsee entisyys, vuosituhannet dominoivat meitä. Meidän on katsottava uudestaan ja uudestaan kaikkea.
Maailman auttaminen tapahtuu minussa, ei naapurissa.
Me olemme ihmisiä. Ihmisiä olemme sen nojalla, että meillä on sydän, joka voi tahtoa kaikkien hyvää.
On mahdollista herätä tajuamaan tämän olevaisen ihmeellisyys, ihmisten ja asiain merkillisyys, ja tämän heräämisen voimalla päästä tilaan, jossa kiehtovat ongelmat syntyvät ja selvenevätkin tajussamme, ja jossa tilassa elämämme on sisäisesti rikasta, alati uutta, pulppuilevaa, jännittävää, ilman ikävystymisen häivettäkään.
Jos ihmiset tajuaisivat olemassaolon mittaamattoman ihmeen edes väläyksenomaisesti, tuokion ekstaasina, niin arkipäiväisyyden suomukset eivät enää milloinkaan heidän silmiään tyystin peittäisi.
Elämä on, sen koko todellisuus on tässä ja nyt. Sitä koskeva totuus ei ole staattista, vaan se kumpuaa hetkestä hetkeen ja aina juuri nyt.
Ympäröivän maailman hälinä täyttää mielemme niin, että tuskin tajuamme, mitä on hiljaisuus.
Ihminen vaeltaa kohti itseään pisimmän mahdollisen matkan kautta.
Taivas alkaa maan pinnalta.
Aitoon onnellisuuteen ei tarvitse olla mitään syytä.
Olkoon valo miten sarastavaa tahansa, se on sittenkin valoa.
Lähde: Sanat kuin valo.
Elämän pyhimmät kokemukset lienevät hämäriä aavistuksia valvetilasta. Mutta niistä huolimatta uni jatkuu syvänä, pimittävänä.
Arkea ei ole. Se on vain meissä oleva unitila.
On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun. Minun täytyy tiedostaa tämä tila, olla koko ajan tietoinen ja katsoa kriittisesti itseäni, omia varmuuksiani.
Me nukumme, ihmiset ympärillämme kulkevat unessa ja toistelevat heille annettuja lauseita.
Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.
Täydellisyys alkaa tässä ja nyt. Se on läsnä. Se kumpuilee esille teissä jokaisessa. Tietoisuus tästä vapauttaa. Se muuttaa tämän ihmiselämän juhlavaksi. Se ei olekaan arkista, arkinen on vain minussa olevan unitila. Haukottelen, koska olen uninen. Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella, en näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa.
- Jos olen vähänkin valveilla, niin jokainen vastaantuleva olento on mysteeri, pyhä, juhlallinen. Se on eläimessä, kukassa, kaikkialla. Tämä tilaisuus on jumalallisen olemassaolon muoto. Ihmishenget kysyvät tässä tilaisuudessa itseltään: Keitä me olemme?
- Tähän juuri tähtää luomakunta, että ihmisessä viriää tarve nähdä totuus. Tarve toteuttaa hyvyys. Tarve tajuta kauneus.
Tämä yhteiskuntamme, tämä elämämme, on kulkenut minuuden lumoissa. Ihminen pyrkii elämään erillistä minuutta. Ja kuitenkin, kun ihminen tulee normaalitilaan, hän kykenee tuntemaan spontaania myötätuntoa, rakkautta, toista ihmistä, lasta, kissanpoikaa, kaikkea olevaista kohtaan. Tuo totuus, tuo perusolemus, tuo ihmisen sisin, jumalallisin, mitä ihmisessä on, on aina läsnä.
Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella. En näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa.
Me olemme unessa. Ensimmäinen heräämisen oire on siinä, että me alamme hämärästi tajua olevamme unessa. Meitä hallitsee entisyys, vuosituhannet dominoivat meitä. Meidän on katsottava uudestaan ja uudestaan kaikkea.
Maailman auttaminen tapahtuu minussa, ei naapurissa.
Me olemme ihmisiä. Ihmisiä olemme sen nojalla, että meillä on sydän, joka voi tahtoa kaikkien hyvää.
On mahdollista herätä tajuamaan tämän olevaisen ihmeellisyys, ihmisten ja asiain merkillisyys, ja tämän heräämisen voimalla päästä tilaan, jossa kiehtovat ongelmat syntyvät ja selvenevätkin tajussamme, ja jossa tilassa elämämme on sisäisesti rikasta, alati uutta, pulppuilevaa, jännittävää, ilman ikävystymisen häivettäkään.
Jos ihmiset tajuaisivat olemassaolon mittaamattoman ihmeen edes väläyksenomaisesti, tuokion ekstaasina, niin arkipäiväisyyden suomukset eivät enää milloinkaan heidän silmiään tyystin peittäisi.
Elämä on, sen koko todellisuus on tässä ja nyt. Sitä koskeva totuus ei ole staattista, vaan se kumpuaa hetkestä hetkeen ja aina juuri nyt.
Ympäröivän maailman hälinä täyttää mielemme niin, että tuskin tajuamme, mitä on hiljaisuus.
Ihminen vaeltaa kohti itseään pisimmän mahdollisen matkan kautta.
Taivas alkaa maan pinnalta.
Aitoon onnellisuuteen ei tarvitse olla mitään syytä.
Olkoon valo miten sarastavaa tahansa, se on sittenkin valoa.
Lähde: Sanat kuin valo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)