Ajatuksia, vuonna 300 jälkeen Shakespearen kuoleman
tavoitteli J. Siljo.
-- julkaistu Valvojassa 1916.
Etsiikö suuri henki suurta maata tai loistavaa kansaa,
syntyäkseen siitä? Vain kahdesta ihmisestä, isästään
ja äidistään, Shakespearekin otti syntyäkseen.
Shakespeare on ajatusten metsästäjä - ajatusten
kuvilta-ampuja: hän heittää puun oksalle ajatuksen
kuvan - ja katso, oitis siihen lentää lehahtaa
tuhantinen parvi eläviä ajatuksia.
Olisi päästävä runoilemaan, ennenkuin pääsee tietämään,
mitä runoileminen on.
Olla joka hetki tosi! - se päätös se ehdottomimmin
tekee nuoresta miehestä kirjailijan. Sillä jos tuo
päätös on oman luonnon vaatima, niin nuori mies joutuu
joka hetki ristiriitaan aikaa vallitsevan valheen kanssa;
ja valhe puristaa häntä, kunnes hän voihkaisee.
Puhdasverinen runoilija noudattaa toista ajanlaskua
kuin käytännön ihmiset: hän elää runosta runoon,
hän muistaa jääneestä ajasta vain almanakkansa juhlapäivät,
runojensa syntymähetket ja viettää omaa syntymäpäiväänsä
joka kerta, kun runo syntyy.
Kun sielunliike täyttää kokonaan eleen - ruumiillisen
tai sanallisen -, niin syntyy tyyli. Muuta tyyliä ei ole.
Dorian Gray - kuten jokainen dekadentti - etsii
harvinaisimpia nautintoja, uskoen sen vuoksi
olevansa harvinainen ihminen. Luova persoonallisuus
tekee taiteensa tavallisimmista nautinnoista,
jotka hän omaksuu harvinaisimmalla tavalla.
Edellinen tyyppi esiintyy maapallolla aina joukottain;
jälkimmäisiä sattuu harvoin kaksi yhtaikaa
toistensa yltämiin.
Luova työ on aina - alusta-alkamista.
On sieluja, jotka elävät vain epätoivonsa turvin,
joille pieni onni on surmaavampi kuin alituinen toivonsa
turhaksi kokeminen. Meidän runoudessamme on ennen muita
Kramsu turvannut paikkansa sellaisen epätoivon mahdilla.
Meillä ei ole ainoatakaan kirjailijaa, josta ei olisi
vain hänen vahingokseen tehty "kansalliskirjailija"
jo hänen eläessään.
Kustantaja se tekee kirjailijat. Ainakin hän on
suurelta osalta vastuussa siitä, kutka ovat
elinaikanaan suuria kirjailijoita ja kutka pieniä.
"Leppymätön" - se olkoon nimesi!
Mielipiteitä, mielipiteitä! Pidä joka hetki liikekannalle
varustettuna tuhantinen armeija "mielipiteitä"! - siinä
nykyisen sivistysihmisen hirvein ja turhin asevelvollisuus.
Kun ykkönen pannaan yhden nollan eteen, syntyy
kymmenen, kun se pannaan kahden nollan eteen,
syntyy sata, kun kolmen, niin tuhat.
Vasta yksi - yksilö - antaa nollille merkitystä,
synnyttää niistä jotakin. Kuta useamman nollan
edessä ykkönen, sitä kantavammaksi, ratkaisevammaksi
sen latentti merkitys käy.
Periaatteet eivät ole filosofiaa. Niissä on kysymys
vain välittömästä suhtautumisesta ihmisiin.
Täytyy suoda jokaiselle pieni ilo "olla oma itsensä":
harakka pysyköön joka hetki harakan-tavoissaan ja
teatterileijona leijonanosassa. Meidän on hyvällä
naamalla siedettävä tämä heidän onnensa, vaikka se
kustannettaisiinkin osalta meidän kärsimyksellämme.
Totuuskin tulee tottumukseksi. Silloin on kuin
puulla päähän lyöty: ei keksi mitään keinoa
pujahtaakseen totuuden ohi tai salatakseen sitä.
Ei ole otettava totisesti jokaista sen vuoksi, että
hän on - yksitotinen. Yksitotisuus on usein vain
sielun näivetystautia, joka tarttuu.
Yhdellä mieluisalla kokemuksella voi keventää jokaisen
päivänsä murhetta: että maailmassa on loppumattomiin
asti sellaista, mitä ilman voi tulla toimeen.
Ihmisen ensimmäinen pahe on hänen hyveensä pikkumaisuus.
Jumala sairastaa. Me ihmiset olemme basilleja
hänen veressään.
Älä pienennä minua oikeasta koostani vertaamalla
minua jättiläiseen!
Parasta tässä maailmassa on kaikki negatiivinen
hyvä: sota, yhteiskunnan vääryys. Se se vasta luo
positiivisen hyvän: puolustautujan urhoollisuuden,
oikeudentunnon, - mikä ei ole tästä maailmasta
Hyvä pää ei yksinään riitä; jos ei ole väkevää
sydäntä, täytyy olla ainakin sappea.
Vastamäkeen kiipeejä, anna tietä myötämäen laskijalle!
Ei sovi pysähdyttää miestä tai pakottaa häntä tekemään
mutkaa hänen parhaassa vauhdissaan. Jos ehdit, heitä
hänelle vielä taskumattisi - pään rohkaisuksi!
Raakuuskin on aseena puhtaampi kuin epärehellisyys.
Korkein vapaus? Alistuminen vapaaehtoisesti
välttämättömyyteen.
On helppo elää säästäen, kun ei ole varaa tuhlata.
Kivikirjoitusta:
Vasta sitten, kun näet muuttuvasi hieroglyyfiksi
maailman turistien silmissä, alat aavistaa edessäsi
olevan vuosituhansien tulevaisuuden. Karavaanit
katoavat ohi, sinä säilyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti